”VANHUSNEUVOSTO MEETS KAUPUNGINHALLITUS!” ajattelin avatessani tietokonetta. Työvaliokunnan jäsenenä olin saanut yhden kolmesta tilaisuuden alustuksista valmisteltavaksi. Tällä kertaa pidettiin etäkokous. Normaalisti kokoonnuimme kaupunginhallituksen kokoushuoneessa yhdessä hallituksen jäsenten kanssa – pöydän päässä hallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja.
Pari vuotta sitten sovittiin kaupunginhallituksen kanssa yhteiskokouksesta kaksi kertaa vuodessa. Näissä kokouksissa paikalla oli myös alustusten aihepiiriin liittyviä virkamiehiä. Nyt alustusten aiheet liittyivät hyvinvointilautakunnan ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan alaan ja tarkemmin liikuntaan.
Ensimmäisen alustuksen esitti työvaliokunnan jäsen Maija (Eläkeliitto): ”Miten saamme jäsenistön heräteltyä toimintaan mukaan, kerhoihin ja tapaamisiin, liikuntaryhmiin ja yleensä aktiiviseen elämään. Jäsenten väheneminen näkyy jäsenmaksutuloissa, kun ei ole ollut tarjota vastinetta jäsenmaksulle. Miten ja millainen yhteistyö Oulun kaupungin kanssa voisi edesauttaa eläkeläisjärjestöjä eläkeläisten hyvinvoinnin lisäämisessä, onko Oulu yhteistyön ja kumppanuuksien rakentaja? Onko mahdollista yhdessä ottaa askelia kohti tiiviimpää yhteistyötä ja selkeämpää toimintamallia, joka antaisi mahdollisuuden järjestöjenkin suunnitella toimintaansa pitkäjännitteisemmin ja rohkeasti ottaa uusia askelia.”
Maijan puheenvuoron jälkeen seurasi yleiskeskustelu. Todettiin että vanhusneuvoston keskeinen tehtävä on antaa lausuntoja ikäihmisiä koskevista asioista ja tämän vuoksi on tärkeää, että heitä myös kuullaan. Järjestöjen toimintaa pidettiin tärkeänä, koska kaupunki ei kaikkea toimintaa pysty järjestämään. Kaupunginjohtaja ehdotti arvion tekemistä kuluneesta toimintakaudesta vanhusneuvoston jäsenten ja vanhusneuvoston toimintaa ohjaavien tai avustavien virkamiesten yhteistyöllä. Valtuuston puheenjohtaja totesi, että tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen voitaisiin ottaa kappale, jossa tätä asiaa tarkasteltaisiin ja saataisiin vaikuttavuutta asiaan.
Seuraavaksi pidin oman alustukseni, joka koski ikäihmisten maksuttomia liikuntavuoroja, liikuntasektorin tiedottamista ja seniorikortin käytön laajentamista liikunnan lisäksi kulttuuripuolelle. ”Meillä on Oulussa mainio seniorikortti 65v täyttäneille, hinnaltaan 60e vuodessa”, kehaisin. Sillä pääsee uimahalleihin, kuntosaleihin ja joihinkin ryhmäliikuntatapahtumiin. Voisiko seniorikortilla päästä myös museoihin? Tästä ei kaupungille koituisi lisäkuluja. Seniorikorttiaikoja voisi aluksi olla vaikka rajoitetusti.
Liikuntavuorojen tiedottamisessa ikäihmisille monikanavaisuus on tärkeää: ”Ikäihmisten HYVIÄ liikuntamahdollisuuksia kannattaisi tiedottaa myös printtinä. Ikäihmisten liikunta ABC VIHKONEN, jossa olisi seniorikortin käyttöajat ja kohteet, ikäihmisten ilmaiset liikuntavuorot, ulkoliikuntapaikat jne. Vihkonen olisi helppolukuinen ja pysyisi jääkaapinovessa. Informaatio saavuttaisi paremmin ikäihmiset, joilla monilla on haasteita digitaidoissa”.
Käydyssä yleiskeskustelussa todettiin mm., että liikunnan merkitys on vanhusneuvostossa oivallettu hyvin. Sen merkitys korostuu hyvinvoinnin edistäjänä soteuudistuksen myötä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävä tulee voimakkaammin kunnille lakisääteiseksi tehtäväksi varsinaisen sosiaali- ja terveystoimen siirtyessä pois kunnan järjestelyvastuulta. Palvelujen maksuttomuutta arvioidaan kokonaisuutena kaikkien kuntalaisten osalta mukaan lukien erityisryhmät.
Vanhusneuvoston ehdottamaa tiedottamisidea ikäihmisten ABC, jossa palvelut kootaan printtiversioon, pidettiin hyvänä asiana ja pohdittavaksi tulee, miten se toteutetaan. Kaupunginjohtaja toi esille, että ikääntyvän väestön määrä kasvaa lähivuosina ja se tuo paljon taloudellista palveluntarvetta lisää. Tämän vuoksi palvelurakennemuutoksia joudutaan tekemään, että pystytään tarjoamaan oikeudenmukaista ja tasapuolista palvelua kaikille tarvitseville.
Lopuksi työvaliokunnan jäsen ja vanhusneuvoston varapuheenjohtaja Risto (Eläkkeensaajat) haastoi hyvinvointilautakuntaa parempaan yhtyeistyöhön. Tässä meillä on vielä parannettavaa.
Kauden parasta antia oli vanhuspalvelulakiin perustuva ikääntymispoliittinen ohjelma 2021-2030 ”Ikävoimainen Oulu”, jonka tekemisessä vanhusneuvostolla oli tärkeä rooli.
”Tämä kuluva toinen kausi on ollut erittäin hyvä ja antoisa ja antaa uskoa, että ikäihmisistä halutaan pitää hyvää huolta ja uudistukset tulevat kaikkien eduksi. Kiitos vanhusneuvoston puolesta kokouksesta kaupunginhallitusta”, kiitti Risto lopuksi. Sulkiessani Teamsin mieleeni tuli: ”Taidettiin saada aika lailla asioita eteenpäin.”
Laajempi artikkeli vanhusneuvoistoista ilmestyy Senioriopettajassa 24.9.2021
Juhani Suopanki, Oulun seudun senioriopettajat ry, puheenjohtaja