Oli heinäkuun lopun aikainen aamu. Kello herätti meidät neljältä. Olimme päättäneet toteuttaa monta vuotta suunnitelmissa olleen matkan Ahvenanmaalle matkustaen yhteysaluksilla.
Ulkona oli aivan hiljaista. Alkukesä oli tähän aikaan aamusta täynnä lintujen viserrystä, mutta nyt kuului vain jostain mereltä yksinäisen vesilinnun ääntely. Tämä äänettömyys sai meidätkin kuiskimaan toisillemme, kun kävelimme pihan poikki autolle. Matka lossirantaan oli aavemainen. Peltoaukioilla leijui usva, ja toisinaan usvasta saattoi erottaa peuran hahmon.
Lossissa meitä alkoi naurattaa. Olin nimittäin ennen matkan alkua soittanut lossiin ja tiedustellut mahdollisesta ruuhkasta aamun ensimmäisessä lossissa. Ei ollut ruuhkaa. Lossissa oli vain yksi auto, meidän.
Matka Vuosnaisten laituriin ei ollut pitkä. Useampi henkilöauto ja pari asuntoautoa olivat jo jonossa. Alukseen pääsyä odotellessa ehdimme syödä eväämme.
Aurinko alkoi lämmittää. Meri oli peilityyni. Alus puikkelehti saarten välissä. Joutsenia ja pienempiä vesilintuja uiskenteli saarten rantojen tuntumassa. Kauempana horisontissa näkyi toinen yhteysalus. Aluksen määränpää Åva lähestyi. Jännittävin osuus matkasta oli alkamassa. Olimme opetelleet kartasta, miten ajamme Brändön saaren pohjoiskärjestä saaren eteläkärkeen Torsholman satamaan, mistä seuraava yhteysalus lähti. Olimme tilanneet ns. läpikulkumatkan. Olisi ollut ihanaa jäädä ihailemaan upeita maisemia, mutta aika ei antanut periksi. Torsholman alus veikin meidät Ahvenanmaan Hummelvikiin. Matkalla pysähdyimme Lappon, Kumlingen ja Enklingen saarilla. Aina, kun lähestyimme satamia, laivan kello kilkatti. Laitureilla odotti matkaajia laivaan pääsyä, ja laivasta jäi myös pois reissaajia.
Hummelvikiin tultuamme suuntasimme auton nokan kohti Kastelholman linnaa, missä meillä oli treffit. Eikä mitkä tahansa treffit. Rakkaat lapsenlapsemme vanhempineen odottivat meitä. Aamupäivän olimme nauttineet kauniista saaristosta, ja nyt meitä odotti puuhakas päivä leikkipuistoissa ja hiekkarannalla.
Kyllä kannatti herätä neljältä.
Anne Eurola-Ristola
OSJ:n hallituksen jäsen, Salon senioriopettajat ry:n puheenjohtaja