Suosikkiharrastukseni on sienestys, josta on sekä iloa että hyötyä. Valitettavasti tämä harrastus ei ole ympärivuotinen.
Ilmeisesti sienestys on ainakin osittain perinnöllistä. Äidin isä oli innokas sienestäjä. Lajivalikoima oli melko suppea: pääasiassa suolattavia sieniä. Myös vanhempani sienestivät. Pienestä pitäen olin mukana sieniretkillä. Innostus sienestämiseen sai alkunsa ja jatkuu edelleen. Olemme menneet mökille sieneen vesisateessa. Tätä ei tapahdu onneksi enää, vaikka mökkimatkamme on melko lyhyt.
Sienilajien määrä on vuosien varrella lisääntynyt, ei kuitenkaan valtavasti. Pysyttelen perinteisissä, helposti tunnistettavissa sienissä. Tosin valikoima on laajentunut lapsuusvuosista. Olen vuosien varrella löytänyt uusia sienituttavuuksia. Osan olen havainnut hyviksi. Kaikki eivät ole makuaistiani miellyttäneet. Jotkut sienilajit ovat melko vaikeasti löydettävissä ja toiset vaihtavat kasvupaikkaa lähes vuosittain. Myös metsätyöt ovat vaikeuttaneet ja hankaloittaneet sienestystä. Jotkut lajit ovat hävinneet kokonaan, toiset ilmestyneet muutaman vuoden päästä uudestaan.
Kevät on korvasienien kasvuaikaa. Laanipaikoilta on joinakin vuosina löytynyt runsaasti sieniä. Korvasienet eivät valitettavasti kasva montaa vuotta samoilla paikoilla. Jatkuvat metsätyöt ja puunkaadot takaavat todennäköisesti myös tulevien vuosien sienisadot. Korvasienien keitto (riittävä aika) onnistuu parhaiten mökillä ulkogrillin keittoliedellä. ”Haju” on voimakas ja pistävä.
Alkukesästä ilmestyvät mm. kanttarellit ja tatit, joiden kasvupaikka saattaa pysyä samana useita vuosia. ”Tuon kiven tai kannon takaa tai tuon polun varrelta löytyy varmasti”.
Ystävistä löytyy myös innokkaita sienestäjiä. Kaikkia sienipaikkoja emme näytä tai kerro toisillemme.
Sienten säilömisessä etenkin rouskuille vanha menetelmä on suolaus. ”Tönkkösuolattuja” sieniä joutuu keittämään muutamaan kertaan. Suolauksen tilalle on onneksi tullut muita menetelmiä. Pakastaminen esikäsituille sienille on oiva säilöntämenetelmä, etenkin kun pakastepussit painelee mahdollisimman littaniksi. Tällöin pakastimeen mahtuu runsaasti sienipusseja. Kuivaaminen kuivurilla on kätevä ja helppo säilöntämenetelmä. Voihan kuivata saunanlauteillakin, jota en ole koskaan kokeillut. Kuivatut sienet säilyvät tiiviissä purkissa pitkään, jolloin saa ”useita vuosikertoja”.
Innolla odotan tämän vuoden sienisatoa. Korvasieniä löysin vain muutaman, joita en säilönyt. Ensimmäiset pikkuiset kantarellit olen löytänyt heinäkuun puolivälissä. Jatko vaikuttaa hyvältä. Tatit ovat vielä jossakin maan sisässä.
Lämmön ja vesisateiden jälkeen ”on pakko” mennä sienimetsään. Toivotan kaikille sienestäjille hyvää sienikautta!
Tuula Turunen
OSJ:n hallituksen jäsen ja Riihimäen seudun senioriopettajat ry:n puheenjohtaja