Blogi 

Tervetuloa OSJ:n blogin pariin
Blogin kirjoittajat ovat OSJ:ssä aktiivisesti toimivia jäseniä. Aiheet ovat kirjoittajien itse valitsemia ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Millaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Voit jakaa ajatukseksi kommentoimalla. Kommenttisi, nimesi, sähköpostiosoitteesi näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  >
Oppikirjojen kulkukauppias oikeissa töissä
31.08.2020 13:13

 

Tapasin graduohjaajani syksyllä 2006 ja tapaamisen aiheena oli: Saisinko yli 10 vuotta keskeneräisenä levänneen graduni vihdoinkin valmiiksi? Tapaaminen oli lyhyt ja ytimekäs. Aiempi graduaineistoni ”Opettajien mielipiteitä oppikirjojen kehittämisestä” -tutkimukseen oli vanhentunutta. Keskustelun aikana sain rohkaisun kirjoittaa omista kokemuksistani oppikirjaedustajana.

”Sinähän olet ollut yli 25 vuotta oppikirjabisneksessä ja tavannut tuhansia opettajia ympäri Suomea. Olet kulkenut koululta toiselle ja pitänyt opettajille oppikirjaesittelyjä. Miksi et kirjoittaisi kokemuksistasi ja tapaamisistasi? Kokemuksellinen tieto on arvossaan. Tulkinta on varsinaista tiedettä. Tutustu hermeneutiikkaan ja fenomenologiaan sekä elämänkertatutkimuksiin!"

Olin noihin aikoihin Kustannus Oy Otavan palveluksessa ja jatkuvasti tien päällä. Ajatukset pyörivät päässäni. Olisin pian kuusikymppinen ja tulisikohan tästä mitään? Muutoksen tarve takaraivossani sai minut toimimaan. Yhdistin autossa istumisen ja kokemusten taltioinnin. Ajomatkoilla äänitin kokemuksiani opettajien ja rehtoreiden kanssa käydyistä keskusteluista. Kotona kirjoitin sanelut puhtaaksi. Pääteitä ajaessani muistiin alkoi piirtyä lisää tapahtumia eri vuosilta ja vuosikymmeniltä. Joinakin hetkinä pysähdyin tienvarteen sanelemaan. Ylpeänä saavuin puolen vuoden kuluttua tapaamaan ohjaajaani. Olin lähettänyt 300-sivuisen tutkimusaineistoni sähköisenä etukäteen. 

”Muuten hyvä, mutta jätä nuo huoltoaseman munkkikahvit pois tekstistäsi. Ne eivät ole tiedettä. Analysoi käymiäsi koulukäyntejä ja keskusteluja ja hae niistä merkityssisältöjä oppimiseen ja siihen tarvittaviin välineisiin. Opettajat suhtautuvat valmiiseen oppimateriaaliin nykyään hyvin erilailla. Tästä aiheesta ei ole kirjoitettu elämänkertatutkimusta, joten aiheesi on mielenkiintoinen.”

No ”munkin syönti” oli leikkisä huomautus proffalta ja ymmärsin viestin. Lisää teoriaa kehiin ja seuraava vaihe olikin sitten työläämpi. Aineisto vaati nyt teoreettista käsittelyä ja se ei onnistunut vain autossa istumalla. Yliopistojen kirjastot kävivät kevään aikana tutuiksi. Tutkimukseni alkoi valmistua.

”Tämä sinun työsi nimi on aika hauska: Oppikirjojen kulkukauppias. Onhan siinä täsmennys eli tämä Elämänkerrallinen tutkimus oppikirjaesittelijänä 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla. Hyvä! Tee vielä parit korjaukset ja työ alkaa valmistua.”

Sain viimeiset kirjatentit läpi ja myös gradun hyväksyttyä kesällä 2008. Oli hetki pyörähtää hermeneuttisella kehällä. Tuli muutoksen aika ja erityisopettaja palasi takaisin kouluun.
Olin toiminut erityisopettajana 28 vuotta aiemmin. Koulumaailmassa puhalsivat isot muutokset! Olin päivittänyt osaamiseni ja teki mieli kokeilla. Siispä luokanopettaja mallia 1975 (Oulun yliopisto), eritysopettaja mallia 1978 (Jyväskylän yliopisto) ja tuore kasvatustieteiden maisteri 2008 (Jyväskylän yliopisto) haki virkaa ja saikin ensin Muhokselta ja sitten vakinaisen laaja-alaisen erityisopettajan viran Lumijoelta keväällä 2011. Rehtori esitteli uuden vakinaisen 61-vuotiaan viranhaltijan opettajainhuoneessa:

”Uudeksi yläkoulun laaja-alaiseksi erityisopettajaksi meille on sivistyslautakunta valinnut Juhanin. Varmaan moni teistä tunteekin hänet. Onhan Juhani käynyt meillä esittelemässä oppikirjoja vuosien varrella”.

Rehtorin sanat tuoreesta tulokkaasta vähän hymyilyttivät. Mikä tärkeintä: olin taas oikeissa töissä. Muistin, mitä Alajärven yläasteen koulun pihalla eräs opettaja oli minulta jo 80-luvulla kysynyt:

"Milloin sinä Juhani tulet taas oikeisiin töihin?”

Näin alkoivat neljä hienoa vuotta erityisopettajana ennen eläköitymistä. Pitkästä aikaa minulla oli päivittäisiä työkavereita ja omat oppilaani. En ollut enää ”yksinäinen ratsastaja”. Paluu opettajuuteen työurani loppupuolella olivat parhainta työvuosiani. Matka jatkuu nyt senioriopettajana. Taas minulla on mukavaa seuraa!


Kirjoittaja: Juhani Suopanki, Oulun seudun senioriopettajat, ry, puheenjohtaja

"Viimeisellä työviikolla pääsin oikeisiin töihin Lumijoen yhtenäiskoulussa."
Kuva: Viimeisellä työviikolla Lumijoen yhtenäiskoulussa pääsin mm. keittiölle ”ihan oikeisiin töihin”.
 


 


( Päivitetty: 01.09.2020 10:16 )

Kommentit (1)Kommentoi



Hyvää oloa lenkiltä
15.05.2020 09:19

Olen aina pitänyt kävelystä. Tänä keväänä, kun en ole kuntosalille uskaltautunut ja moni muukin harrastus on katkolla, olen kävellyt tavallistakin enemmän. Onneksi säät ovat ainakin täällä Etelä- Suomessa suosineet niin, että on ollut mukava lähteä ulos.

Kotikaupungissani Kotkassa on hienot ja monipuoliset mahdollisuudet lenkkeilyyn. Aivan kaupungin keskustassa on upeita puistoja, joihin on helppo lähteä ihailemaan kevään kukkaloistoa. Ihanat tulppaanit, krookukset, narsissit ja monet muut  kevään kukkijat saavat unohtamaan huolet ja murheet. Juuri tähän aikaan puhkeavat myös kirsikkapuut upeaan vaaleanpunaiseen kukintoonsa.

Itse suuntaan kävelylenkkini kuitenkin mieluiten metsään tai merenrantaan. Paljaat rantakalliot houkuttelevat pysähtymään pitkiksikin ajoiksi  ja ihailemaan merta. Veden liike rauhoittaa ja lohduttaa. Samalla aurinko antaa voimaa. Ajatus lähtee vaeltamaan. 

Metsässä kävelyn vaikutukset moninkertaistuvat. Metsässä samoilu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Omat lenkkini suuntautuvat usein aikaisin aamulla Kotkan Tervaleppälehtoon,  joka on vuonna 1964 kaupunginhallituksen päätöksellä suojeltu pieni alue. Parasta siellä ovat aamun mahtavat konsertit, joita voisi kuunnella vaikka kuinka pitkään. Samalla voi seurailla oravien touhuamista viehättävässä vanhassa metsässä.

Sanotaan, että käveleminen on ehkä maailman helpoin tapa haihduttaa huolet. Tänä keväänä se on ollut tavallistakin tärkeämpää ja tuonut varmasti monille hyvää oloa ja virkistystä. On helppo uskoa tutkimuksiin, joiden mukaan kävely tekee ihmiselle hyvää. Sekä mieli että keho kiittävät.

Anna-Maija Hölttä

Kirjoittaja on Kotkan Seudun Senioriopettajat ry:n varapuheenjohtaja, OSJ:n hallituksen jäsen.

 

 


( Päivitetty: 18.05.2020 08:34 )

Kommentit (2)Kommentoi



Senioriopettajana vanhusneuvostossa
16.04.2020 12:46

Kokemuksia siitä, miten voin paikallisesti vaikuttaa ikäihmisten asioihin!

Oulun kaupungin vanhusneuvoston kolmas toimintavuoteni on tänä keväänä päättymässä. Senioriopettajat ovat saaneet näkyvyyttä ja olen opetellut yhteistyötä eri eläkejärjestöjen edustajien kanssa – huomannut, että mehän olemme yhtä suurta perhettä kaikki eläkeläiset. Keväällä 2017 Minut nimitettiin ”ohi” kaupunginhallituksen hyväksymän ohjesäännön ainoana VENK:n edustajana. Kaupungin sivistysjohtajan audienssi auttoi asiaa ja pääsin mukaan. Olen kokenut paikan todella tärkeäksi.

Loppukevät on ollut kokousten kannalta hiljaista. Koronavirus on meille ikäihmisille vaarallinen ja karanteeni on pakottanut ikäihmiset pysymään kotosalla. Toki olemme saaneet ulkoilla – se sentään on tehnyt hyvää ja koronavirus on luonut uudenlaista yhteisöllisyyttä Ouluun ja varmaan muuallekin.

Oulun vanhusneuvostossa on tänä keväänä pidetty puhelimen luuria ahkerasti kädessä. Neuvosto on mukana Oulu-apu -toiminnassa, jonka malli on saatu pääkaupunkiseudulta. Oulu-apu on soitellut tuhansia puheluita yli 80-vuotialle ja nyt ovat menossa puhelut yli 70-vuotiaille. Puhelujen tarkoitus on ollut hienovaraisesti tiedustella avuntarvetta: Tarvitaanko ruoka- ja asiointiapua, keskusteluapua tai muuta tukea? Kauppakassitoimintaa on tarjolla keskustan ja lähiympäristön yli 80-vuotiaille maksutta. Oulu-apu toiminnassa ovat olleet mukana monet tahot ja yhdistykset.

Maaliskuussa jouduttiin perumaan koronaviruksen takia vanhusneuvoston suuri yhteinen ponnistus eli kaikkien oululaisten eläkejärjestöjen yhteinen ”Mahdollisuuksien päivä”. Tapahtuman tarkoitus olisi ollut esitellä ikäihmisille kaupungin ja kaikkien eläkeyhdistysten kulttuuri-, liikunta- ja terveystapahtumia. Teemapäivä siirrettiin syksyn vanhustenviikolle. Samoin tämän kevään yhteinen eri eläkejärjestöjen yhdessä toimeenpanema ”ohjelmalliset vapputanssit” jää tältä keväältä suunnitteluasteelle.

Yhdessä suunnitellut tapahtumat ja projektit ovat yhdistäneet meitä vanhusneuvoston jäseniä. Kun alkuun päästiin, jäivät ”politiikka” sekä ”ennakkoluulot” pois. Vanhusneuvoston työvaliokunnan jäsenenä pääsee parhaiten vaikuttamaan ja se on näiden kolmen vuoden aikana käynnistänyt ja koordinoinut mm. ikäihmisten nettiavustajatoimintaa. Eri eläkejärjestöistä koottu osaajien ja koulutettujen joukko on toiminut ansiokkaasti yhteisessä projektissa. Metodimme on ollut: ”Ikäihminen on paras opastaja toiselle ikäihmiselle, kunhan muistaa istua omien käsiensä päällä eikä koske opastettavan laitteeseen!” Syksyllä 2017 kiersin eri eläkejärjestöjen kokouksissa esittelemässä yhteistä projektiamme. Kehittelimme näin oululaisen mallin ikäihmisten nettiopastukseen. Olen saanut toimia myös vanhusneuvoston yhteyshenkilönä Caritas-säätiön digijelppari-toiminnassa.

Vanhusneuvoston toiminnan tärkeä osa on antaa lausuntoja eri lautakuntien päätösprosessissa oleviin asioihin. Yhdyskuntalautakunnassa käsiteltävissä kaava-asioissa olemme antaneet lausuntoja mm. viheralueiden tai puistojen ollessa vaarassa kadota kaupunkikuvasta. Päätöksiin kaava-asioissa on päästy parhaiten vaikuttamaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa. Vanhusneuvoston osallisuus on ollut mahdollinen, jos kaava on ollut ikäihmisten kannalta merkityksellinen. Harmillista on, että Oulun valtuustossa päätettiin pari vuotta sitten maan tiukimmasta paikoitusnormista ja uusia alueita suunniteltaessa parkkipaikkoja varataan nyt aina liian vähän ja se on tietysti autoileville ikäihmisille harmillista.

Meidän ikäihmisten kannalta tärkeimpiä ovat hyvinvointilautakunnassa käsiteltävät asiat. Vuosi sitten kaupungissa vähennettiin laitoshoivaa ja neuvosto vastusti lausunnoillaan tätä alasajoa. Prosessi on vielä kesken.

Sivistys- ja kulttuurilautakunnan kanssa pidetyssä palaverissa päätettiin laajentaa seniorikortin käyttömahdollisuuksia. Jokainen 65 vuotta täyttänyt oululainen pääsee lähiaikoina vuosimaksultaan edullisella seniorikortilla (60 euroa) arkipäivisin ilman rajoituksia kaupungin kaikille kuntosaleille ja uimahalleihin niiden aukioloaikaan. Vanhusneuvosto on myös esittänyt, että seniorikorttia voisi käyttää myös jossain muodossa kaupungin kulttuuritapahtumissa.

Vuosi sitten käytiin valtakunnan tasolla ”rajua” keskustelua vanhusten tehostetun hoivan henkilöstömitoituksesta, joka nykyhallituksen mukaan kirjataan lakiin ja 0,7 hoitajamitoitus astuu voimaan keväällä 2023. Viime kevät opetti sen, että tarvitsemme lisää avoimuutta vanhusten hoivaan. Oulun kaupungin vanhusneuvosto on ollut mukana levittämässä koululaitoksesta tuttua Wilma-järjestelmää hoivakoteihin vuorovaikutuksen lisäämiseksi omaisten ja laitosyksikön välillä. Koulumaailmassa Wilmaa käytetään erityisesti kodin ja koulun välisenä yhteydenpidon kanavana. Järjestelmää kokeillaan hoivakodeissa Oulussa tiettävästi ensimmäisenä Suomessa.

Vanhusneuvostoja valittaessa käytetään usein EETUn ja Sitran vanhusneuvostoista julkaisemaa opasta, jossa ohjeistetaan vanhusneuvoston kokoonpanoksi ensisijaisesti EETUn eläkeläisyhdistysten edustajat ja lisäksi mm. kunnan, seurakunnan sekä vammaisten edustajat. Meidän senioriopettajien kannattaa pitää puoliamme, kun seuraavaa vanhusneuvostoa valitaan runsaan vuoden kuluttua.

 

Juhani Suopanki

Oulun seudun senioriopettajien puheenjohtaja, OSJ:n hallituksen jäsen

 


( Päivitetty: 18.05.2020 08:00 )

Kommentoi



Harrastuksena avantouinti
18.03.2020 07:37

Joskus 80-luvun alkupuolella kokeilin ensimmäisen kerran avantouintia ihan vapaaehtoisesti.

Olin ystävien kanssa viikonlopun vietossa Loma-Kolilla. Lenkkisaunassa eräs ystäväni, joka oli harrastanut avantouintia jonkin aikaa,  havaitsi rannassa avannon. Sinne hän määrätietoisesti marssi ja minä perässä sen enempää ajattelematta. Muistan, miten hengitykseni tuntui salpautuvan, kun rohkeasti laskeuduin tikkaita kylmään veteen. Toisaalta, hyvänolon tunne oli niin herkullinen jälkeenpäin, että jäin yhdestä ainoasta kerrasta koukkuun. Tästä ensimmäisestä pulahduksesta tulikin pitkäaikaisin harrastus. Siitä lähtien pulahdin kylmään veteen aina kun oli mahdollista. 

Joensuussa mahdollisuus säännölliseen avantouintiin alkoi 1989 Joensuun Jääkarhuissa. Liityin seuraan heti ja aloitin säännöllisen kylmän veden uinnin. Aluksi ahnehdin ja kävin saunalla ja avannossa päivittäin työpäivän jälkeen. Saunareissu kesti yleensä pari tuntia. Mutta kotityöt ja kotiasiat jäivät vähän rempalleen, sillä uintireissut olivat niin terapeuttisia, että nukahdin ennen iltauutisia.

Tästä oppineena vaihdoin uintireissut aamuun, ennen töihin lähtöä. Joka aamu kello herätti 6.30, pukeuduin, autolla rannalle, pulahdus avannossa ilman saunaa ja kotiin, sitten töihin. Tämä tapa sopi minulle ja noudatan sitä vieläkin, joskin nykyisin pimeän ajan aamu-uinnit ovat käyneet harvemmiksi. 

Avannossa käynti on hyvin intensiivinen kokemus, kun sen on tehnyt, tietää olevansa olemassa. Kerran kovalla pakkasella, aikaisin aamulla, huomasin todella olevani olemassa. Pumppu oli sammunut yöllä, ja avanto umpijäässä. Minä uikkareissa avannon reunalla. Tartuin tuuraan ja hakkasin jäähän sen verran reikää, että pääsin kastautumaan. 

Työvuosina sain energiaa työpäivään, stressin sietokyky ja mielihyvän tuntemus lisääntyivät sekä tuli pirteämpi olo, eikä ollut juuri koskaan flunssaa. 

Avantouinnin terveysvaikutuksia on tutkittu mm. Oulun ja Turun yliopistoissa. Kylmän antama hormoniruiske lisää stressihormonien eritystä suurissa lämpötilan vaihteluissa. Avantouinti parantaa myös verenkiertoa. Kylmäaltistus aktivoi ns. ruskean rasvan vaikutusta. Tällöin kudosten aineenvaihdunta kiihtyy, solujen vanheneminen hidastuu ja ihon kimmoisuus säilyy. 

Säännöllisesti uivien perusverenpaine laskee merkittävästi. Avantouinti lievittää myös nivelkipuja. Moni reumaa sairastava saa kipuhinsa helpotusta säännöllisellä avantouinnilla. Jos käy avannossa päivittäin tai joka toinen päivä, niin elimistö ja aivot tottuvat. Näin kylmän sietokyky kasvaa. Avantouinnilla on myös sosiaalinen ja yhteisöllinen merkitys. Rupatteluhetket saunan lauteilla ovat monelle yksinäiselle henkilölle tarpeellisia.

Vaikka avantouinnilla on terveysvaikutuksia, niin jokaisen on kuunneltava omaa kehoaan. Avantouintia ei pidä harrastaa, jos on sydänkipuja, sepelvaltimotauti tai joku muu vakava sairaus. Eikä kenenkään pitäisi mennä avantoon yksin.   

Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Mutta perusterveelle positiiviset vaikutukset ovat uskomattoman suuret. 

Nyt en pääse harrastukseni pariin, sillä koronavirus sulki aamulla toimipaikkamme.
 

​Marja Paavonkallio 

​Joensuun seudun senioriopettajien puheenjohtaja, OSJ:n hallituksen jäsen

 


( Päivitetty: 18.05.2020 07:54 )

Kommentit (1)Kommentoi



Viivästynyt joululahja
14.02.2020 08:05

– Kuule, kuule, mä oon tehny sulle hienon lahjan, kun mulla ei joulun alla ollu sulle mitään! Mä tuun teille taksilla.

Sain vihdoin puheenvuoron. Olin loppiaisena illansuussa kylässä ja sain iäkkään Aino-ystäväni puhelun sinne kesken kaiken.

Kiva, että soitit, mutta olen juuri nyt kylässä, et voi mennä meille. Ei siellä ole ketään.
Voinko tulla, kun oot palannu kotiin?
Kun en tiedä, milloin tuun täältä. Täällä on paljon muitakin. Voinko tulla sun luoksesi huomenna? Juteltais sitten. Tulisin vaikka kahdentoista maissa.

Sain myöntävän vastauksen ja olin Ainon puolesta tyytyväinen, koska arvelin, että hänellä oli kova hoppu paljastaa, mitä oli tehnyt minua varten.
Seuraavana päivänä minua oli ovella vastassa innostunut ja iloinen emäntä. Hän ei oikein tiennyt, mitä olisi ensiksi tehnyt, mutta kysyi sitten, joisinko kupin kahvia. Sitten hän huomasi, ettei hänellä ollut vielä sukkahousuja jalassa.
Hän istahti jakkaralle, veti siniset juhlasukkahousut toiseen jalkaansa, muisti, ettei kahvi vielä ollut tippumassa, kipitti keittiöön vetäen sukkahousujen toista puolta jaloissaan ja toi kuppeja olohuoneen pöytään.

Vedä nyt, ystävä hyvä, toi toinenkin sukka jalkaasi, pyysin.
Pelkään, että kaadut!

Pöytään tuli sokeri, kerma, monet pikkuleivät, omenapiirakka … Aino teppasi paikasta toiseen kuuntelematta pyyntöjäni. Sukkahousut laahasivat lattiaa ja koko ajan pelkäsin, että hän kompastuu. Vihdoin Aino istahti tuolille ja veti sukkahousut jalkaansa.

On sulla vikkelät jalat vielä, mutta ei pitäisi tuolla tavalla juoksennella. Voit kaatua.

Siihen Aino vastasi, että pysyy paremmin pystyssä, kun menee lujaa. Häntä on ruvennut huimaamaan. Ennen kuin siirryimme kahville Aino huomasi, ettei hänellä ollutkaan tekohampaita yläleuassa.

Haluatko, että laitan hampaat vielä? hän kysyi.

Halusin kyllä, sillä tiesin, että kahvittelun lomassa kuulisin mukavia juttuja. Niitä on kivempi kuunnella, kun kaverilla on hampaat suussa.

Vielä ennen kahvia Aino muisti tekemänsä lahjan. Se oli iso hedelmäkori täpötäynnä herkkuja. Aino oli itse sen tehnyt. Totesin, etten mitenkään voisi ottaa sitä mukaani, sillä olin tullut kävellen ja minun oli käytävä kotimatkalla kaupassa ostoksilla. Koska minulla ei ollut mahdollisuutta kovin pitkään vierailuunkaan, sovimme, että hakisin Ainon luokseni lounaalle seuraavana sunnuntaina. Pyysin häntä merkitsemään tämän asian seinäkalenteriin.

Kesken kahvinjuonnin tyttäreni soitti ja pyysi, että hakisin hänet autolla luokseni seuraavana iltana. Siitä Aino innostui ja sanoi, että voisin samalla ottaa hänetkin kyytiin.
Niin siinä sitten kävi, että tapasin Ainon kanssa kolme kertaa samalla viikolla, kerran hänen luonaan ja kaksi kertaa minun luonani. Ei lainkaan hassumpaa!

Tulin sitten ajatelleeksi, miten tärkeää Ainon kaltaisille 90-vuotiaille voivat olla tällaiset reilusti yli kymmenen vuotta nuoremmat ystävät, jos heitä on. Omat ikätoverit eivät ole ehkä pinnistelleet elämässä yhtä vanhoiksi, vaan kuolleet pois. Sukulaiset, ehkä lapsetkin ja lastenlapset, käyvät harvakseltaan eivätkä jaksa kuunnella samoja tarinoita viime vuosisadan keskivaiheilta, jolloin mummu tai pappa eli elämänsä hohtoaikaa monine ihanine tapahtumineen.

Päätin siis, että varaan almanakkaan tapaamisia Ainon kanssa, sillä jaksan vielä. Siinä mielessä tapaaminen on minulle terapeuttistakin, että Aino ilahtuu seurastani hyvin paljon. Harvinaista kyllä!

 

Tuula Seppänen

Tampereen seudun senioriopettajat ry:n hallituksen jäsen


( Päivitetty: 14.02.2020 08:20 )

Kommentoi
<  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
toimisto (at) osj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.