Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

Viivästynyt joululahja
14.02.2020 08:05

– Kuule, kuule, mä oon tehny sulle hienon lahjan, kun mulla ei joulun alla ollu sulle mitään! Mä tuun teille taksilla.

Sain vihdoin puheenvuoron. Olin loppiaisena illansuussa kylässä ja sain iäkkään Aino-ystäväni puhelun sinne kesken kaiken.

Kiva, että soitit, mutta olen juuri nyt kylässä, et voi mennä meille. Ei siellä ole ketään.
Voinko tulla, kun oot palannu kotiin?
Kun en tiedä, milloin tuun täältä. Täällä on paljon muitakin. Voinko tulla sun luoksesi huomenna? Juteltais sitten. Tulisin vaikka kahdentoista maissa.

Sain myöntävän vastauksen ja olin Ainon puolesta tyytyväinen, koska arvelin, että hänellä oli kova hoppu paljastaa, mitä oli tehnyt minua varten.
Seuraavana päivänä minua oli ovella vastassa innostunut ja iloinen emäntä. Hän ei oikein tiennyt, mitä olisi ensiksi tehnyt, mutta kysyi sitten, joisinko kupin kahvia. Sitten hän huomasi, ettei hänellä ollut vielä sukkahousuja jalassa.
Hän istahti jakkaralle, veti siniset juhlasukkahousut toiseen jalkaansa, muisti, ettei kahvi vielä ollut tippumassa, kipitti keittiöön vetäen sukkahousujen toista puolta jaloissaan ja toi kuppeja olohuoneen pöytään.

Vedä nyt, ystävä hyvä, toi toinenkin sukka jalkaasi, pyysin.
Pelkään, että kaadut!

Pöytään tuli sokeri, kerma, monet pikkuleivät, omenapiirakka … Aino teppasi paikasta toiseen kuuntelematta pyyntöjäni. Sukkahousut laahasivat lattiaa ja koko ajan pelkäsin, että hän kompastuu. Vihdoin Aino istahti tuolille ja veti sukkahousut jalkaansa.

On sulla vikkelät jalat vielä, mutta ei pitäisi tuolla tavalla juoksennella. Voit kaatua.

Siihen Aino vastasi, että pysyy paremmin pystyssä, kun menee lujaa. Häntä on ruvennut huimaamaan. Ennen kuin siirryimme kahville Aino huomasi, ettei hänellä ollutkaan tekohampaita yläleuassa.

Haluatko, että laitan hampaat vielä? hän kysyi.

Halusin kyllä, sillä tiesin, että kahvittelun lomassa kuulisin mukavia juttuja. Niitä on kivempi kuunnella, kun kaverilla on hampaat suussa.

Vielä ennen kahvia Aino muisti tekemänsä lahjan. Se oli iso hedelmäkori täpötäynnä herkkuja. Aino oli itse sen tehnyt. Totesin, etten mitenkään voisi ottaa sitä mukaani, sillä olin tullut kävellen ja minun oli käytävä kotimatkalla kaupassa ostoksilla. Koska minulla ei ollut mahdollisuutta kovin pitkään vierailuunkaan, sovimme, että hakisin Ainon luokseni lounaalle seuraavana sunnuntaina. Pyysin häntä merkitsemään tämän asian seinäkalenteriin.

Kesken kahvinjuonnin tyttäreni soitti ja pyysi, että hakisin hänet autolla luokseni seuraavana iltana. Siitä Aino innostui ja sanoi, että voisin samalla ottaa hänetkin kyytiin.
Niin siinä sitten kävi, että tapasin Ainon kanssa kolme kertaa samalla viikolla, kerran hänen luonaan ja kaksi kertaa minun luonani. Ei lainkaan hassumpaa!

Tulin sitten ajatelleeksi, miten tärkeää Ainon kaltaisille 90-vuotiaille voivat olla tällaiset reilusti yli kymmenen vuotta nuoremmat ystävät, jos heitä on. Omat ikätoverit eivät ole ehkä pinnistelleet elämässä yhtä vanhoiksi, vaan kuolleet pois. Sukulaiset, ehkä lapsetkin ja lastenlapset, käyvät harvakseltaan eivätkä jaksa kuunnella samoja tarinoita viime vuosisadan keskivaiheilta, jolloin mummu tai pappa eli elämänsä hohtoaikaa monine ihanine tapahtumineen.

Päätin siis, että varaan almanakkaan tapaamisia Ainon kanssa, sillä jaksan vielä. Siinä mielessä tapaaminen on minulle terapeuttistakin, että Aino ilahtuu seurastani hyvin paljon. Harvinaista kyllä!

 

Tuula Seppänen

Tampereen seudun senioriopettajat ry:n hallituksen jäsen


( Päivitetty: 14.02.2020 08:20 )



<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.