Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  >
Fiksuus, pomodoro ja aika
15.01.2019 10:22

Uusi aivotutkimus kertoo, että vuodenkierron vaiheet näkyvät aivojen toiminnassa. Eri vuodenaikoina sama ihminen, myös eläkeläinen, voi vaikuttaa testien perusteella viisi vuotta ikäistään nuoremmalta, minä siis 63, tai täyttää alkavan muistisairauden kriteerit – itse en ole huomannut vielä mitään tai läheiset eivät ole halunneet kertoa.

Iäkäs ihminen on vireimmillään alkusyksystä, ja siksi minäkin olen pohtinut tätä toista blogiani jo ainakin neljä kuukautta. Fiksuus lisääntyy todennäköisesti valon määrän lisääntyessä, ja nyt ehkä tämäkin kirjoitus onnistuu lämpötilasta ja fysiologisista tekijöistä huolimatta; D-vitamiini on silti poikaa.

Olen kiinnostunut Italian matkailusta. Pomodoro (ital. tomaatti) on tunnetusti syötävää, mutta se on myös ajanhallintatekniikkaa. Sitä käyttää jo kaksi miljoonaa ihmistä, miksi en minä tai sinäkin. Se sopii myös eläkeläiselle: valitse ensin työ – Kuka vielä muistaa, mitä se on? – tai tehtävä, jonka haluat saada tehdyksi, esimerkiksi blogi.

Arvioi, kuinka kauan sen tekemiseen menee. Keskity siihen 25 minuuttia, minkä jälkeen pidä viiden minuutin tauko. Tauon pidin juuri äsken. Neljän työjakson jälkeen pidä pidempi, 15–30 minuutin tauko. Tuleekohan tämä koskaan valmiiksi? Jos alat käyttää tätä tekniikkaa, niin hyvän apuvälineen saa kaupasta: tomaatin näköinen munakello. Ja nyt se pidempi tauko…

Oletko koskaan ajatellut, mitä aika on? Meillä senioreillahan on aikaa ajatella. Italialainen fyysikko Rovelli auttaa meitä ajan kanssa. Ensinnäkään aika ei ole kaikkialla sama. Liike hidastaa aikaa: mitään kaikille yhteistä tasaista ajan virtaa ei siis ole. On loputon määrä erilaisia aikoja.

Universumille on mahdoton määrittää yhteistä nykyhetkeä, nyt se olisi 09.01.19 noin 14.04. Aika kulkee vääjäämättä eteenpäin: menneestä tulevaan, olethan huomannut sen? Jo Aristoteles ajatteli, että aika on muutoksen mitta. Jos mikään ei muutu, aikaa ei ole. Miten tämä sopii Suomen eläkejärjestelmän kehitykseen? Eläkepaniikkiin ei ole syytä. 204 miljardia ja vuosittainen tuotto ovat turvanamme!

”Ehkä aika on ajan tunne. Aika on myös kärsimystä, koska meidän täytyy menettää, mitä meillä on ja mihin olemme liittyneet. Koska kaiken, mikä alkaa täytyy päättyä.” (Rovelli)

Ja niin on minunkin aika lopettaa ja kiittää lukijoitani ja tukijoitani ja erityisesti OSJ:n henkilökuntaa ja hallitusta miellyttävästä kohta päättyvästä kaksivuotiskaudesta. Kärsimystä tämä ei ole ollut, vaan mielenkiintoista työtä opetusalan senioreiden hyväksi.

Mauri Inkinen, OSJ:n hallituksen jäsen ja Imatran seudun senioriopettajien puheenjohtaja

 


Kommentoi



Me käymme joulun viettohon...
13.12.2018 14:37

Jouluvalmistelut ovat nyt kiireisimmillään. Lapset kirjoittelevat joulupukille lahjatoiveitaan. Kaupat pommittavat erilaisilla lelukuvastoillaan. Meidänkin Elsa, 5 vuotta, huomasi yhtäkkiä, että oli u n o h t a n u t merkata yhteen mainokseen haluamansa lelut!

Se siitä joulun kaupallisuudesta. Minä toivoin lapsena suklaalevyn, ananaspurkin ja jonkin uuden vaatteen, joka päällä oli kiva lähteä iltamyöhällä hautausmaalle kynttilöitä ihastelemaan. Mitä mahtaisi nykyajan lapsi tuumata ananaspurkista lahjapaketissa?

Kotona siivoillaan, leivotaan ja valmistellaan jouluruokia. Komeroita ei kuitenkaan tarvitse järjestää juuri nyt, ellei sitten halua viettää joulua komerossa!

Nyt on aika sytytellä jouluvaloja ja polttaa kynttilöitä tämän ankean harmauden valaisemiseksi.

Olemme mietiskelleet ystävien kanssa, mikä tekee joulun. Onko se puhdas koti, piparintuoksu, kynttilänvalo, lahjojen paketointi, perinteinen jouluruoka vai kiireetön yhdessäolo perheen ja sukulaisten kanssa? Kuuluuko joulupöytään riisipuuro, lipeäkala, kinkku vai kalkkuna....

Jokaisessa perheessä on omat perinteensä joulun tunnelman luomiseksi. Minun lapsuudenkodissani joulupöytään kuuluivat erilaiset suolakalat, sienisalaatti, lipeäkala, karjalanpaisti, kinkku, imelletty perunalaatikko sekä lanttu- ja porkkanalaatikot. Jälkiruokana oli hedelmäsalaatti. Puuro sekametelisopan kera syötiin aamulla. Nykyään sentään jaamme ruokalajit eri päiville.

Vaikka lahjojen määrää on yritetty järkeistää, niin kyllä lasten jännittynyt odotus ja riemu pukin tullessa saavat vanhemmatkin virittymään joulusadun tunnelmaan.

Mikä tekee Sinulle joulun?

Luo tunnelma juuri omalla tavallasi!

Tunnelmallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta 2019!

Arja Jääskeläinen 

OSJ:n hallituksen jäsen

Hyvinkään-Nurmijärven Senioriopettajien pj.

 

 


( Päivitetty: 13.12.2018 14:46 )

Kommentit (1)Kommentoi



Eläkeläinen – seniori – päätoiminen itsensä viihdyttäjä – ongelmajäte
16.11.2018 07:11

Eli mites se meni? Joka ei itseään rakasta, ei osaa toistakaan rakastaa. Kun viihdyttää itseään päätoimisesti eli tuottaa itselleen hyvinvointipalveluita, osaa myös tuottaa niitä toisille. Missä ja miten seniori sitten näitä hyvinvointipalveluita tuottaa?

Hyvinvointipalveluksi ei lueta vapaaherran tai -rouvan kattoon syljeskelyä, kun ei ”tartte tehrä mitään”. Makaaminen kun vie hengen ennen pitkään ja ennen aikojaan.

Sosiaalisessa kanssakäymisessä tulemme pitäneeksi huolta ja kehittäneeksemme omaa sosiaalista pääomaamme. Samalla tuotamme sosiaalista pääomaa myös niille, joiden kanssa olemme tekemisissä.

Aktiivinen seniori on monessa mukana eli toimii monissa yhdistyksissä, joiden toiminta olisi muutoin mahdollisesti loppunut tekijäpulaan jo aikaa sitten. Käytännössä yhdistys kuin yhdistys tuottaa hyvinvointipalveluita jo yhdistystoimintaperiaatteidensa kautta. Yhdistyksissä tehdään työtä yhdessä mitä erilaisimpien tavoitteiden eteen. Sosiaalinen kanssakäyminen on juuri tätä hyvinvointipaleluiden tuottamista.

Moni yhdistys pyörii pitkälti seniorivoimalla, vaikka se edustaisi esimerkiksi nuorisotyötä. Jo Suomen ikärakenne aiheuttaa sen, että nuoremmilla ikäluokilla on erilainen asennoituminen sitoutumista vaativiin yhdistystehtäviin. Yhdistystoiminta ei perustu kuluttamiseen eikä lyhytjänteiseen elämysten tuottamiseen vain itselle.

Kun viihtyy ja tekee yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, tulee kuin varkain hoitaneeksi itsensä ja ympäristönsä hyvinvointia. Henkinen ja fyysinen yhdessä tekeminen pitävät ajattelutoiminnan sekä uuden oppimisen vireillä. Ja tämä taas pitää toivoa yllä. Kun on toivoa, on elämää.

Toimimalla yhdessä erilaisissa verkostoissa seniorit maksavat yhteiskunnalle takaisin aikanaan saamansa henkisen peruspääoman: koulutuksen ym. verovaroin tuotetun yksilön huolenpidon.

Onko kukaan koskaan kuullut ongelmajätteestä, joka tuottaa korvauksetonta yhteistä hyvää ympärilleen? Kuluttajina tämä ongelmajätteeksi nimitetty kansanosa pyörittää laajasti elinkeino- ja kulttuurielämää, joka työllistää taas suuren määrän ihmisiä.

Teatterit, museot, kesätapahtumat, matkanjärjestäjät, kuljetusyritykset, ravintolapalvelut, asuntojen ja mökkien korjaus- ja kunnossapitopalvelut jne. olisivat pulassa ilman eläkeläisiä.

Noin 1,391 900 miljoona (luku on vuoden 2017 lopulta) työeläkkeensaajaa ei ole Suomessa vähäpätöinen ryhmä millään elämän alueella. Kaiken kukkuraksi työeläkeläiset maksavat tuntuvasti veroja, välittömiä ja välillisiä. Ja mikä tärkeintä, eläkeläiset ylläpitävät ja kehittävät suomalaista kansallista sosiaalista pääomaa.

Pentti Länne
OSJ:n hallituksen jäsen ja Helsingin seudun ammatilliset senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 

 

 


Kommentoi



Väylänvarressa kuultua
15.10.2018 12:08

Suomen kielen professori, murteen tutkija Harri Mantila Oulun yliopistosta kertoo, että laajasta alueesta huolimatta Lapissa puhuttavissa murteissa on paljon yhteistä. Näille murteille yhteistä on niissä käytettävä h.

H-kirjaimella ei ole hätää Väylänvarressa. Tornionlaaksolaisten omaleimainen puhetapa elää ja voi erinomaisen hyvin. Alueellinen ja kielellinen identiteetti on vahva ja murre soljuu kainostelematta myös nuorten suussa. 

Toisin on väylän länsilaidalla, jossa saman puhekielen ruotsalainen versio meänkieli on nuorten keskuudessa heikoilla. Meänkieli yritettiin pakkotoimin kuristaa olemattomiin. Meänkielellä on nyt virallinen vähemmistökielen asema, mutta se on edelleen pinteessä.

Tornionlaaksolaiset pujottavat h:n sanojen sisään niin jäljittelemättömästi, että sitä on ulkopuolisen mahdoton matkia ja h menee vierailta yleensä aivan väärään paikkaan.

Olen itse muuttanut Oulusta Tornionlaaksoon Ylitorniolle vuonna 1996 ja todella ihastuin kuulemaani, kun ihmiset täällä puhuivat ns. h:n päältä. Itse en ole oppinut enkä uskalla sitä h:ta vieläkään käyttää kuin kokeilumielessä, vaikka olen asunut Ylitorniolla jo yli 20 vuotta. 

Kokeilut ovat yleensä menneet pieleen, koska sen h:n sijoittamisessa sanaan oikeaan paikkaan ei ole mitään logiikkaa, mutta mukavan kuuloista puhetta se on korville. Sen sijaan mie, sie ja net ovat minullekin tulleet puhekieleen jossain määrin. Oma murteeni on syntyperäisenä oululaisena ollut hyvinkin voimakasta: mää, sää ja nää olivat iskostuneet omaan puhekieleeni. ”Ookko nää Oulusta”. ”Pelekääkkö nää pollliisia” ovat varmaan monelle tuttuja kysymyksiä, ainakin oululaisille.

Sanan vaimo merkitys herätti minulle kummastusta tänne tullessani. Kuulin naisista puhuttaessa käytettävän usein sanaa vaimo. Olin eronnut ja ajattelin, että täältä Lapista löytäisin uuden vaimon itselleni, mutta kaikki naiset täällä kuulostivat puheiden mukaan olevan jo naimisissa, kunnes minulle selitettiin, että täällä käytetään kaikista naisista yleisesti sanaa vaimo ja lapsista sanaa kläppi. No, löytyihän se vaimo lopulta, kun muistin katsoa vasemman käden nimettömään, onko tuolla vaimolla siinä sormusta, etten vain havittele toisen omaa.

Olen täällä kysellyt mm. opiskelijaryhmiltäni, mikä motivaatio heillä on säilyttää murre ja miten he itse ymmärtävät murteensa. Sieltä se h singahti esiin, se on heidän tavaramerkkinsä. He ovat tietoisia siitä, ettei kukaan ulkopuolinen pysty sitä matkimaan oikein. Toisaalta eivät he itsekään pysty kuvaamaan sen käyttöä kuin intuitiolla.

Monet Väylänvarressa käytettävät sanat ja sanonnat eivät välttämättä heti aukene kuulijalle:

Mitäh te tehettä ko te ropotatta?

= Puhellaan leppoisasti.

Isä varas poikaa. Muista, net puhhuu erhinlaihin sielä etelässä. Ko net viskaa, net sannoo, että heittää. Ja ko net heittää, niin net sanovakki, että lopettaa. Ja jos net joutuu lopethaan, niin net sanovat, että teurastaa!

= Isä ohjeistaa Etelä-Suomeen lähtevää poikaansa.

Minkälainen ränkistelijä son, ko son kruusattu muka fiiniksi?

= tytöt pisti vapulta valkoshin: nilikka sukat ja pliseeratut hamheet, niin net ränkisteli vähisä vaatheisa.

Mantila povaa, että sadan vuoden päästä kukaan ei puhu h:n päältä, mutta mie ja sie sekä välivokaali ovat sadankin vuoden päästä käytössä. On saattanut syntyä kokonaan uusia murrepiirteitä. Kaikesta huolimatta peräpohjalaisen tunnistaa puheestaan vielä sadan vuoden päästä.

 

Jouni Kukkonen

OSJ:n hallituksen jäsen ja Länsi-Pohjan senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 

Alla olevasta linkistä voit testata Lapin murresanojen tuntemuksesi!

https://alypaa.com/pelit/murre/lappi

 

 


Kommentit (1)Kommentoi



Minne kirjahyllyt ovat kadonneet?
17.09.2018 08:45

Porin tämän kesän asuntomessutaloihin tutustuessani kiinnitin huomiota siihen, että sisustajat eivät olleet sijoittaneet asuntoihin kirjahyllyjä. Eri kohteissa kulkiessani mietin, mihin kirjahyllyn tai -hyllyt saisi mahtumaan. Niissä oli niin vähän ehjiä seiniä, ettei kunnon kirjahyllylle olisi edes ollut paikkaa. Sisustuslehdissäkään ei juuri enää näe kuvia kirjahyllyistä.

Kirjahylly on ollut minulle kodin tärkeimpiä huonekaluja. Vierailulle mennessäni olen kiinnittänyt huomiota kirjahyllyyn, siellä oleviin kirjoihin ja siihen, millaisia kirjoja sen asukkaat lukevat. Onko minun hyllyssäni samoja kirjoja kuin vierailupaikassani?  Kirjoja täynnä oleva hylly tai hyllyt ovat minusta värikkään kauniita. Yksi kauneimmista on erään läheiseni kirjahylly, joka on lajiteltu kirjojen takakansien ja kansien värin mukaan. Koko olohuoneen seinän täyttävä hylly on upea. Oman kirjahyllyni olen järjestänyt kirjastojen luokitusta vapaasti mukaellen. Tosin järjestystä on lähes mahdoton ylläpitää, kun uudet kirjat eivät mahdu jo ennestään täyteen ahdettuihin hyllyihin.

Japanilainen KonMari-villitys on valloittanut Suomenkin. Olen itsekin muutamaan kertaan aloittanut kirjahyllyjeni kirjojen karsimisen, mikä on hyvin vaikeaa. Kirjoista on tullut lähes ongelmajätettä. Kirjoja ei voi sellaisenaan heittää paperikeräykseen: kannet on useimmiten poistettava, ja jos ne ovat pahvia, ne voi viedä pahvin- ja kartonginkeräyslaatikkoon, mutta jos niissä on muita materiaaleja, ne kuuluvat sekajätteeseen. Kirjan sivut ovat paperijätettä. Dekkareista ja sellaisista kirjoista, joita oli jostakin syystä vain kertynyt ja joilla ei ollut sisällöllisesti tärkeää merkitystä, on helppo karsia. Mutta luovunko jo tietosanakirjoista? Ne ovat aikanaan olleet kalliita ja arvokkaita. Joutavatko roskiin vain? Aikoinaan Grimbergin Kansojen historia oli haluttu ja kiinnostava kirjasarja. Kerääkö se vain pölyä hyllyssä?

Kun nykyisen kotimme rakennusaikana asuimme puoli vuotta tilapäisesti pienehkössä asunnossa vuokralla, suurin osa kirjoista oli varastossa. Kun sitten kotimme valmistui ja purin kirjat laatikoista, monet kirjat herättivät tunteen kuin vanhan ystävän olisi tavannut. Monesti toinen lukukerta on erilainen kuin ensimmäinen ja toisella kertaa kirjan lukeekin eri tavalla, puhumattakaan niistä kirjoista, joihin palaa aika ajoin.

Nykyisin teen kirjojen ostolakkoja, mutta ne kestävät aina vain aikansa. Olen yrittänyt päästä siihen, että panen kirjat heti kiertoon ainakin läheisten ihmisten kesken. Seinätila ja hyllytila on rajallista, vaikka ahtaisikin kaikki välit kirjoja täyteen.

Kirja esineenä näyttää menettäneen asemansa – ei kai sentään sisällöllisesti! Tuntui kurjalta nähdä, kun Keltaisen kirjaston kirjat lojuivat erään antikvariaatin edessä kadulla korissa ja ohessa oli kyltti: ota tästä ilmaiseksi! Kirpputorien hyllyt pursuavat kirjoja, joita kukaan ei huoli. Kirjasta on tullut sesonkitavaraa: edellisvuotinen kirja on alennusmyynnissä edelliskeväisen mekon tapaan.

Marja-Terttu Halpio-Huttunen

OSJ:n hallituksen jäsen


Kommentoi
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.