Blogi 

Tervetuloa OSJ:n blogin pariin
Blogin kirjoittajat ovat OSJ:ssä aktiivisesti toimivia jäseniä. Aiheet ovat kirjoittajien itse valitsemia ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Millaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Voit jakaa ajatukseksi kommentoimalla. Kommenttisi, nimesi, sähköpostiosoitteesi näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  >
Seniori uskoo elinikäiseen oppimiseen
20.04.2021 08:39

Olin 1980-90 lukujen taitteessa yliopiston täydennyskoulutuksessa. Koulutuksen lopussa meidän piti tehdä eräänlainen tutkielma. Siihen asti olin ajatellut, että kotiini, varsinkaan makuuhuoneeseeni ei tule tietokonetta. Lopputyötä kirjoittaessani en enää jaksanut korjailla virheitä liimaa ja leikkaa -periaatteella. Niinpä ostin ensimmäisen tietokoneeni ja se asetettiin sitten makuuhuoneeseeni. Siinä vaiheessa en osannut tehdä koneella muuta kuin kirjoittaa ja ihme kyllä tallentaa aikaansaamani tekstin. Tämä oli minulle aikamoinen digiloikka, vaikka ei sanaa silloin vielä käytetty.

Nyt taitoni ovat hieman kehittyneet, vaikkakaan en ole, enkä varmasti koskaan tulekaan digitaitojen mestariksi. Nykyisin edetään sellaisella vauhdilla, että tänään oppimani taito on jo auttamattomasti vanha taito.

Digiloikasta alettiin puhua seniorikansalaisten kohdalla, kun pankkimaailma alkoi lopettaa kassapalvelujaan, laskujen maksamiseen tarjottiin tunnuslukulaitteita ja muita härpäkkeitä. Silloin olimme huolissamme ikäihmisten itsenäisestä määräämisvallasta raha-asoiden hoitamisessa.

Varsinainen mullistus tuli maaliskuussa 2020, kun turvallinen arki muuttui kertarysäyksellä. Yhteiskunnassa siirryttiin etäopetukseen, etätöihin, ikäihmiset miettivät kauppareissujaan, arjessa selviytymistään ja yksinäisyyttään. Nuoremman väen huoli lähimmäisistä kasvoi, kun tuttuja vierailuja ei voinutkaan tehdä.

Monet yhdistykset ja onneksi myös ystävät ja omaiset; lapset ja lapsenlapset ovat opastaneet ikäihmisiä digimaailman ihmeisiin. Yrityksen ja erehdyksen kautta on myös opittu. Nyt myös minä sujuvasti osallistun etäyhteyksillä kokouksiin rivijäsenenä tai vedän kokouksia puheenjohtajana. Tosin monesti osaavan avustajan tuella. Aluksi suorastaan pelotti, varsinkin puheenjohtajana toimiminen. Mutta kaikesta olen selvinnyt. Siis elinikäinen oppiminen toimii.

Kun harrastustoimintani loppui, korvaavaksi toiminnaksi tulivat etäjumpat Teams-yhteydellä ja streamatut konsertit. Kummastakaan en ole erityisemmin innostunut. Olohuoneessa jumppaaminen on tylsääkin tylsempää ja streamatut konsertit vievät hohdokkuuden. Aitoa kohtaamista ei voi korvata millään oheistoiminnalla. Kaipaan tapaamisia kasvotusten ystävien ja sukulaisten kanssa, jutustelua kuntosalilla ja tuttavan kohtaamista konserttien väliajalla.

Vanhaa sananlaskua mukaellen: ”Digitalisaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Myös Maija Paavilainen ajattelee, että mummon huima digiloikka on suvun pisin: Kansakoulun helmitaulusta älypuhelimeen. Ja näin se on.

 

Marja Paavonkallio

OSJ:n hallituksen jäsen

Joensuun seudun senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 

 

 

 


Kommentit (1)Kommentoi



Virtaa virtaan ja PS Odotus
19.03.2021 12:52

*Kansanvirrassa 

Kansakoulun oppisisältöihin kuuluivat 1960-luvulla maamme vesistöreitit. Kävin Jyrängön kansakoulua Heinolassa Kymijoen rannalla. Kymijoen vesistö reitteineen oli osa oppimistavoitteita. Kansakoulun oppilaana kopioin kädet hikoillen vesistöreittejä päällystettyyn maantiedon vihkoon. Koululaisina piirsimme myös omaa elämänreittiämme. Elonpuromme pulpahti ja aloitti virtaamisen kohti merta kuin Kymi alkulähteestään. Puro löytää ja luo uomansa, reittinsä. Kouluveneemme lastattiin tiedoilla, taidoilla, tunteilla ja tahdolla. Valmistauduimme elämän virtoihin ja virkoihin. 

*Viran virrassa 

Elämään virta vei. Kouliinnuimme virkalaivamme kapteeneina. Purjehdukselle saimme virtaa kaikesta mitä tavoittelimme ja mikä meitä ympäröi. Kannoimme luotseina vastuuta virka- ja reittivalinnoissamme. Arki ja työ ohjasivat meitä latauspisteiden valinnassa. Työarki tavoitteineen ja arvoineen suuntasi kulkuamme. Opettajina olimme myös etäohjauksen piirissä. Tiesimme mitä kohti ja miten meidän tulee toimia. Virkatiellä kulkeminen kulutti ja latasi viran ja virran virtaa. 

*Virasta vapaisiin kuohuihin  

Viran virrasta vapauduttuamme meidän tuli laatia omat seniorimerikorttimme. Seniorivaiheessa työarjen virran kuohut tyyntyivät ja virkatuulet laantuivat. Työ ei enää säädellyt arkea. Työaikana saimme työstä vastuuta ja virtaa virkaan. Vanhat, täysin palvelleet kulkulautat on nyt vedetty rannoille, pantu viralta, muistojen laitureihin, kiikarikaleidoskoopeiksi. Näemme elämän muistot kaleidoskoopin läpi, aina hieman uusin silmin. Menneen kirjokangas antaa meille arkivirtaa, muistivälähdyksiä, voimaa ja sisältöä.  Muistot ovat kehystettyjä taustapeilejä. Matka seniorimaassa kulkee eteenpäin. Ulko-ohjaus on vähentynyt eläkkeelle siirtymisen myötä. Uusi aika ojentaa meille navigointilaitteen hakukentän täytettäväksi omien arvostusten ja tavoitteiden mukaiseksi. Seniori etsii ja löytää virran latauslähteensä. Seniorin latausverkko on laaja: yhdistystoimintaa, kanssakulkijoita, kulttuuria, taidetta, harrastuksia, yhteiskuntaa, perhettä, luontoa… Lataamalla akut taajaan ja laaja-alaisesti seniorielämän värit pysyvät kirkkaina. Työn ja vanhan arjen esiriput on vedetty sivuun ja käsikirjoittamasi näytös senioriajasta on alkanut.  

*Virran rauhaan  

Pitkän päivän ilta pidentää varjoja ja syventää värejä. Seniorin aika laajenee ja syvenee illan rauhassa. Virta kulkee kohti merta. Olemme saapuneet suiston rauhaan. Näemme kuljetun matkan, vesistöreitit, aavan meren ja tulevan ajan polut ja kuvat. Tänään on hyvä päivä olla, tuntea, kokea, katsoa, oppia ja muistaa. Menneen reitti on kuljettu reitti. Tulevaan ei ole yhtä reittiä, on valintoja, omiakin valintoja. Vanheneminen antaa tilaa nähdä, laajentua, toimia ja seestyä illanrauhassa. Olemme päiviemme virran luojia ja sen lähteitä tänään ja huomenna.  

*PS 

Odotus, koputus, luottamus 

Arkeemme sisältyy aikatauluja, suunnitelmia ja tapahtumia, joita odotamme ja joihin valmistaudumme. Kuinka olla rauhallinen, luottavainen ja toiveikas odottaja? Luotamme, että koputtavalle avataan ja odotus palkitaan. Olemme saaneet ohjeita ja viittoja korona-arkeen. Odottamisen rauhan on haastanut epävarmuus poikkeusajan pituudesta. Arjen rauha syntyy luottamuksesta. Luottamus on ollut koetuksilla tummien koronapilvien alla. Hyvän odottaminen on kohottavaa. Kun odottamisen kohde on mieleinen ja toivottu, koemme iloa ja lämpöä, mielen laajenemista. Jos sen kohde on epämieluisa tai uhkaava, koemme mielen supistumista ja ahtautta. Olemme joutuneet sopeutumaan odottamisen epävarmuuteen jo toista vuotta. Odotus ei ole hyvä eikä paha asia. Odotus kohdistuu aina tulevaan, osin tuntemattomaan. Se, miten asennoidumme siihen ja mihin se kohdistuu, merkitsee. On vaativaa, mutta mieltä kantavaa, pysyä luottavaisena. Vuosi on ollut myös pysähtymisen aikaa. Pysähtyneenä näemme, kuulemme ja tunnemme syvemmin. Toivomme, että vuosi ottaessaan myös antaa. Olemme yhdessä pysähtyneet, koputtaneet ja odottaneet sekä luottavaisina toimineet koronasta vapaan huomisen puolesta.  

 

Martti Rauhala

OSJ:n hallituksen jäsen

Heinolan seudun Senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 


( Päivitetty: 19.03.2021 14:20 )

Kommentit (1)Kommentoi



Toiminnallinen senioriopettajan harrastus kesätapahtumissa
18.02.2021 14:05

Satoi kaatamalla, kun me järjestyksenvalvojat seisoimme Kaustisen Kansantaiteen Keskuksen portilla. Kansanmusiikkifestivaali viikko oli meneillään. Organisaation hallituksen puheenjohtajan määräyksestä olimme ministeriä vastassa. Tilaisuuksien turvatasoa nostetaan aina, mikäli esim. korkea-arvoinen poliitikko osallistuu tilaisuuteen. Auditoriossa oli alkamassa jokakesäinen kulttuuriseminaari, johon vuosittain kutsutaan maan johtavia politikkoja. Nyt paikalle oli tulossa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Varapääministeri!

Kyllä sen kohta pitäisi olla täällä.
Nyt taitaa tulla!
Ei - tuohan on pieni japanilainen auto. Opastetaan se eteenpäin!
Missä viipyy ministerin musta auto?

Olin perustanut oululaisen järjestysvalvojayhdistyksen Möljän Turva ry:n 2014 ja eläköityessäni vuotta myöhemmin näihin hommiin oli aikaa enemmänkin. Monella yhdistyksen jäsenellä oli opettajataustaa - jostain syystä. Olimme tunnettu toimija alalla. Keikkoja oli Oulun lisäksi Kainuuta ja Keski-Pohjanmaata myöten.  Itse olin Kaustisella nyt jo kymmenettä kertaa ja tehtäviin kuului suunnitella, vastata ja hoitaa alueen liikenteenvalvontaa ja ohjausta. Sitä alkoi ikään kuin kuulua jo kalustoon.  Festivaaleilla toimii vuosittain yli viitisenkymmentä järjestyksenvalvojaa. Vuodesta toiseen moni palaa uudelleen. Yhteishenki on mahtava ja me puhummekin ”Kaustisen hengestä”.

Miten minä sen Katri Helenan tunnen?
Katso vaikka ohjelmalehtisestä!

Kysymys kuului korviini radiopuhelimesta. Olin antanut ryhmämme juniorille eli lukiolaispojalle tehtäväksi avata esiintymislavan portti Katri Helenan autolle ja turvata taiteilijan saapuminen. – Samassa eteemme pysähtyi pieni punainen auto. Olin jo menossa autoa kohti hätistämään sitä pois, kun auton ikkuna avautui.

Onkos se kulttuuriseminaari täällä? Minun pitäisi tulla puhumaan sinne.
Tervetuloa Her..Rouv..ministeri ja anteeksi, etten heti huomannut teitä.
Minne minä ajan autoni?
Teille on paikka merkitty tuonne pääoven eteen.
Minä ajan tuonne missä muutkin autot ovat!

Niin ministeri kaarsi päättäväisesti yleiselle parkkipaikalle ja minä juoksin perässä. On ne ajat muuttuneet, mietin itsekseni. Ennen oli isot mustat autot ja Kekkonen. Toisaalta tämä on turvallisempi ja kansanomaisempi vaihtoehto. Saattelin ministerin sateenvarjon alla kokoustiloihin.

Se tuli se Katri Helena. Oli kyllä erinäköinen kuin kuvassa, mutta opastin sen kahville.
Hyvin toimittu!
Menehän sinäkin kahville!

Radiopuhelin vaikeni ja siirryimme Keski-Pohjanmaa-areenalle Katri Helenan konserttiin järjestyksenvalvojiksi.

Kaustisen viikko sujui nopeasti monissa konserteissa ja liikenteenohjauksessa. Aamulla käskynjakoon ja illalla pehkuihin. Liikuntaa tuli ihan itsestään. Mahtavaa oli tavata tuttuja ja kuunnella esityksiä sekä opastaa kansainvälisiä vieraita. Ajaessani Oulua kohti lauantaiyönä tunsin syvää tyytyväisyyttä. Ensi kesänä taas uudestaan! Me teimme sen taas yhdessä! Hyvä me!

 

 

Juhani Suopanki, OSJ:n hallituksen jäsen


Kommentoi



Gretan ja lastenlastemme tulevaisuus – meidän perintömme
08.01.2021 10:15

Uudenvuodenpäivänä luin säätieteilijä Kerttu Kotakorven blogikirjoituksen, jossa hän ilmaisee suuren huolensa ilmaston lämpenemisestä (https://yle.fi/uutiset/3-11705210). Mieleeni tuli naapurin ”Kerttu”, Greta Thunberg, joka 16-vuotiaana YK:n ilmastokokouksessa sanoi maailman valtioiden johtajille suorat sanat: ”Kuinka te kehtaatte? Olette varastaneet unelmani ja lapsuuteni tyhjillä sanoillanne.”  Myös presidentti Niinistö puhui ilmastonmuutoksesta uudenvuodenpuheessaan. Hän totesi, että lasten ja nuorten huoleen ilmastonmuutoksesta on pystyttävä vastaamaan.

Muistan lapsuuteni lumiset talvet Lounais-Suomessa. Kouluun mentiin usein hiihtäen tai potkukelkalla. Lastenlapsilleni se ei enää ole mahdollista. Lunta on joinakin talvina vain muutaman päivän ajan. Ilmastonmuutos on kuitenkin paljon suurempi asia kuin lumettomuus ja helteiset kesäpäivät. Se tuo mukanaan suuria luonnonmullistuksia ja globaaleja katastrofeja. Kukaan meistä seniori-ikäisistä ei toivo lastenlastensa joutuvan elämään maailmassa, joka on monin tavoin huonompi kuin nykyinen. Haluamme maailman kehittyvän yhä parempaan päin.

Ilmastonmuutoksen torjuntaan on onneksi herätty lähes kaikkialla maailmassa. Yhteisten päätösten teko kuitenkin näyttää hyvin vaikealta. Niitä odotellessa jokainen meistä voi omalta osaltaan vaikuttaa tulevien sukupolvien elämään. Keinoja on monia ja meille seniori-ikäisille monet niistä ovat tuttuja lapsuudestamme. Silloin ei ostettu turhan usein uusia vaatteita eikä ruokaa koskaan heitetty roskiin. Matkustelu ei ollut arkipäivää ja harva nykypäivän senioreista pääsi lapsena lentokoneeseen. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse palata menneeseen! Siitä pitävät huolen tiede ja monet innovatiiviset keksinnöt. Meillä on keinot ja mahdollisuudet, tarvitaan vain päätöksiä ja tekoja.

Kerttu Kotakorpi kysyy: ”Halutaanko talouskasvua hinnalla millä hyvänsä vai käytetäänkö raha ja energia uudenlaisen talouden rakentamiseen?” Sanoisinpa, että ilmastonmuutoksen torjunnassa muna on kanaa viisaampi ja nuorissa on tulevaisuus. Greta päätti puheensa sanoen: ”Kaikki tulevat sukupolvet katsovat teitä. Jos valintanne on epäonnistua, emme anna teille koskaan anteeksi.

Tarvitaan lisää Gretoja ja Kerttuja!
 

Saila Rintee


OSJ:n hallituksen jäsen
Lounaisrannikon Senioriopettajat ry:n puheenjohtaja


Kommentit (1)Kommentoi



Silloin ennen
11.12.2020 12:22

elimme tällä hetkellä vilkasta pikkujoulujen aikaa. Erilaiset yritykset, yhteisöt, järjestöt ja organisaatiot järjestivät jäsenilleen vapaamuotoisia jouluaiheisia tilaisuuksia, joissa voitiin unohtaa työt ja arki, ja valmistautua hiljalleen joulun tunnelmaan. Tänä vuonna korona on estänyt nämä mukavat kokoontumiset.

Ei ole suinkaan sama lauleskella etänä joululauluja, syödä kotiin toimitettua annosruokaa tai katsella ja kuunnella erilaisia ohjelmanumeroita. Siitä puuttuu kaikki sosiaalinen vuorovaikutus. Yhdessä olisi paljon hauskempaa.

Näitä miettiessä palasivat mieleen monet pikkujoulut, joita muistelen opettajaurani ajoilta. Nurmijärvellä OAJ:n paikallisyhdistyksellä oli aikoinaan tapana, että joku ns. suuri koulu huolehti vuorollaan ohjelmasta. Kerran olimme Hämeenlinnassa, siis todella Linnassa, jossa raitapukuiset vangit seurasivat  yläparvilta juhlivaa linnanväkeä, ja nautimme aikakauteen sopivaa ruokaa. Kukaan ei onneksi jäänyt tyrmään jouluksi.

Rajamäellä vietettiin upeaa kulttuurijuhlaa, jossa taitavat opettajat esittelivät osaamistaan. Vieläkin muistelen tippa silmässä kun Heikki ja Markku lauloivat eteeni polvistuen minulle hienon serenadin kera ruusujen. Olin silloin yhdistyksen puheenjohtaja.

Meidän koulumme (NYK) järjesti todellisen KUUSIjuhlan.  Eräs opettaja toi metsästään autokuormallisen kuusia, jotka istutettiin teknisissä töissä tehtyihin kuusenjalkoihin. Koulumme aula oli todellinen kuusimetsä, juhlasalissa pikkukuuset pöydillä ja isommat pöytien ympärillä. Valaistuksena ainoastaan kuusenkynttilät, toki sähköiset turvallisesti. Voisi sanoa että oli todellinen joulun tunnelma . Kotiin lähtiessä opettajat saivat ottaa kuusen kainaloonsa, näin tuli joulun kuusiongelmakin ratkaistuksi.

OAJ:n hallituskaudella muistan pikkujoulujen ohjelman harjoittelun hauskuuden. Oli tapana, että joka toinen vuosi ohjelman järjesti toimiston väki, joka toisena hallitus. Ja siihenhän me todella panostimme ja hauskaa oli. Luulisin, että myös katsojilla.

Me Hyvinkään-Nurmijärven senioriopettajat olemme juhlineet pikkujoulua joululaulajaisten merkeissä. Olemme yhdessä laulaneet joululauluja omien opettajiemme säestyksellä.  Ensin oli vetäjänä Ilmo ja nykyisin Liisan kokoama oma bändi.  Laulannan välillä olemme tankanneet maittavalla jouluaterialla. Tänä vuonna emme voineet laulaa, vaan osallistuimme yhteiseen joulukonserttiin, jota kaikki saattoivat seurata kotonaan turvallisesti.  Toivottavasti ensi vuonna taas voimme yhdessä laulaa!

Ei ainoastaan pikkujoulut harmita, vaan miten käy oikean JOULUN? Eihän joulu ole peruttu?! Moni on tottunut viettämään joulua perheen ja sukulaisten kanssa, nyt sitä on vietettävä monien rajoitusten keskellä. Minne voi matkustaa, ketä voi tavata, pitääkö isovanhempien viettää yksinäinen joulu? Näitä joudumme nyt miettimään. Riittääkö käsien pesu, maskien käyttö, hihaan yskiminen ja turvavälit? Tartunnan välttäminen ja sille altistaminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä! Tuleehan joulu kuitenkin joka vuosi, toivottavasti ensi vuonna eletään taas normaaliaikaa!

Näitä vanhoja haikeana muistellen toivotan kaikille senioriopettajille mahdollisimman

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA VUOTTA 2021!

Arja Jääskeläinen

OSJ:n hallituksen jäsen
Hyvinkään-Nurmijärven senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 


( Päivitetty: 11.12.2020 12:46 )

Kommentit (1)Kommentoi
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
toimisto (at) osj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.