Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  >
Tietosanakirja – statussymbolista sähköksi
13.03.2019 10:27

Lapsuudenkotiini hankittiin 60-luvulla Otavan Iso Tietosanakirja. Pitihän perheessä sentään olla tietosanakirja, kun tyttäret kävivät oppikoulua. Sama kirjasarja ostettiin myös naapureille ja koulukavereiden koteihin. Tietosanakirjat hankittiin ympäri pitäjää kiertävältä kaupustelijalta, joka ostohalua lisätäkseen kertoi, ketkä naapureista jo olivat tehneet kaupat. Kirjahyllyyn kertyi muutaman vuoden kuluessa komea kymmenosainen kokonaisuus. Uuden kirjan tullessa tutkin sisarusteni kanssa innolla, mitä mielenkiintoisia asioita sieltä löytyi. Mutta mitä pidempään kirjat hyllyssä seisoivat, sitä harvemmin niistä mitään etsittiin. Lähinnä kirjasarja toimi hyllyn täytteenä ja olohuoneen komistuksena.

Sitten tuli uusi villitys, Tiedon portaat. Muistan vielä, kuinka kaupustelija puhui isäni ympäri kertoen, että kirjasarja on aivan välttämätön oppikoulua käyville lapsille. Itsestäni tuntui hienolta, että saamme kotiin tällaisen kirjasarjan, josta voi opiskella monia kieliä, fysiikkaa, tähtitiedettä, melkein mitä tahansa…. Tiedon portaat hankittiin monen koulukaverinkin kotiin ja siitä puhuttiin kaverien kesken. Mutta tuskin kukaan opiskeli kirjoista mitään. Taitava myyjä oli osannut puhua ympäri monet isät ja äidit, jotka halusivat tarjota lapsilleen parasta. Itselleni tuli näistä kirjoista jonkinlainen syyllisyydentunnekin, kun ymmärsin vanhempieni maksaneen niistä ison summan ja kirjat jäivät lähes kokonaan lukematta. Koululäksyissä oli riittävästi puuhaa ja koulussa pärjäsi ilman Tiedon portaitakin!

Perustettuani oman perheen 80-luvulla tuli tietenkin eteen tietosanakirjan hankinta. Olisihan ollut noloa, jos opettajaperheessä ei olisi tietosanakirjaa! Kirjasarja maksettiin sitä mukaa, kun osia ilmestyi ja kun se lopulta oli koossa, piti hankkia vielä täydennysosat. Kirjahylly näytti entistäkin komeammalta, mutta varsin harvoin tuli tarvetta etsiä kirjoista jotain tietoa. Jos olisin laittanut rastin hyllynreunaan jokaisen tiedonetsinnän merkiksi, niin olisin voinut laskea tiedonhaun kappalehinnan! Enpä lähde sitä arvailemaan.

Sitten tulivat tietokoneet ja Google. Mihin tietosanakirjoja enää tarvittiin? Ja mitä niille pitäisi tehdä? Kuka ostaisi vanhan tietosanakirjasarjan, kun niitä oli kaikilla? Ainakin kaikilla minun ikäluokkani ihmisillä. Ja nuoret pitivät niitä muinaisesineinä. Joten komea kirjarivi sai edelleen olla olohuoneen sisustuselementtinä vuosikausia, kunnes kerran päätin siirtää ne yläkerran kaappiin odottamaan jatkojalostusta. Eihän upeita kirjoja voi roskiin heittää! Kuvittelin jopa, että lapsenlapset ryntäisivät innolla ihmettelemään kirjoja, joista löytyy kaikki tieto. Mutta kännykkä on kätevämpi! Kehittelin erilaisia ideoita, kuten tietosanakirjahyllyn, jossa itse kirjat toimisivat hyllynä. Mutta jokainen idea jäi ajatuksen asteelle ja tietosanakirjat olivat jo joutuneet tyytymään osaansa olla pölyttyvänä pinona kaapissa ja rasitteena ajatuksissa.

Jonkinlainen kevätsiivousvimma iski jokunen viikko sitten. Pakkasin kirjat muutamaan muovikassiin ja raskain sydämin kannoin ne roskikseen. Kyllä! Kyllä se tuntui pahalta. Kirjan heittäminen roskiin – sehän on melkein rikos! Mutta päättäväisesti luokittelin ennen niin arvokkaat tietosanakirjat - jos ei nyt ihan ongelmajätteeksi niin polttokelpoiseksi jätteeksi. Niiden viimeinen palvelus oli siis tuottaa energiaa jätevoimalassa. Kallisarvoista sähköä! 


Saila Rintee
OSJ:n hallituksen jäsen ja Lounaisrannikon Senioriopettajat ry:n puheenjohtaja


Kommentit (2)Kommentoi



Kolmoselta neljännelle
12.02.2019 08:43 | 

Elämäni siirtynee tuota pikaa neljännelle kvartaalille. Siksi voin muistella menneitä ja arvailla tulevaa. Lapsuus ja nuoruuden kouluvuodet kuuluivat ensimmäiseen jaksoon. Hyvillä mielin muistelen haparoivaa koulunkäyntiäni. Onneksi vanhemmat pistivät opintielle, sillä pienen siirtolaistilan pelto- ja metsähehtaareista ei olisi herunut kummoista elantoa. Opettajaksi kouluttautuminen onnistui kodin rahoituksen turvin. Oppiminen lujitti taitoja ja antoi elämääni varmuutta. Armeijasta sain tuon ajan johtamiskoulutuksen. Sitä sain kokeilla ja soveltaa onneksi vain rauhanajan tehtäviin.

Toiseen neljännekseen kuului perheen perustaminen. Työtä ja liikkumista riitti täysipäiväisesti. Kodin rakentamista ja kolmen lapsen kasvun seuraamista. Huoltajuus painottui kylläkin puolison vastuulle. Opettajan työtä, oppimateriaalikeskuksen hoitoa, lääninkoulutusta, muutaman seuran ja säätiön hoitamista. Kesälomat kuluivat mökin kunnostukseen ja kalastukseen. Opetustyö painottui vähitellen rehtorin viran hoitoon. Viimeiset työvuodet johdin kahta koulua.

Kolmanteen ajoittui eläkkeelle siirtyminen: 60 vuotta täyttäneelle jähmeä lasku ja avaimet pois, toisin sanoen siirtyminen yhdenlaiseen työttömyyteen. Fyysisiä voimavaroja olisi riittänyt, mutta puoli vuosisataa kouluelämää vaati vastapainoksi muutaman vuoden rauhallisen jakson. Hanslankarin hommat pojan omakotitalotyömaalla irrottivat sopivasti viimeisetkin koulukaipuun pakoperät.

Kymmenvuotisjakso senioriopettajatoiminnassa käynnistyi kolmella taloudenhoitajavuodella. Sitten tuplavuodet hallitusta, kuusi vuotta puheenjohtajuutta ja lopuksi yhdeksän vuotta OSJ:ssä alueemme edustamista.  Näissä antiikkikynttiläriennoissa kohtasin lukuisan joukon työaikaisia kollegoita Helsingistä aina Rovaniemelle saakka. Tämä vapaaehtoistoiminta on tuonut eläkevuosiin paljon kokemista ja näkemistä. Kaikki tuo olisi jäänyt hiljaiselta kotiin vetäytyjältä.  Seinäjoen Senioriopettajat ry:n viime keskiviikon lounasalustuksen mukaan keskeinen dementiaa hidastava tekijä on hyvät ihmiskontaktit. Virkistymme kanssakäymisistä ja saamme tasapainoa ja mielihyvää toisille antamistamme vaatimattomistakin palveluista.  Huolenaiheemme on eläkkeen jälkeen jääminen, mikä on totta. Useimmille meistä pitkä työjakso on taannut vähintään välttävän eläkkeen ja toimeentulon. Aktiivinen yhdistysjäsenyys virkistää ja antaa vaihtelua vaikkapa kulttuurin ja liikunnan tarjoamana. SSO:n keskiviikkolounas jatkuu aina ohjelmaosuudella, luennolla tms.

Toivottavasti nyt eläköityvät opet vastaavat kutsuun ”Lisää elämää eläkevuosiin”.     

Mitä ajatuksia tulevasta näin viimeisen kvartaalin veräjällä?  Oma ja läheisten terveys. Siinä tärkein toiveista. Aikaa pysähtyä ja nauttien seurata lastenlasten kasvua, tavata tuttavia, hakea virkistystä luonnosta ja arvostaa Suomen statusta hyvinvointivaltioiden kärkimaana. Tuntea kiitollisuutta elämäni ajan jatkuneesta rauhanajasta ja ulkoisten olosuhteiden kohentumisesta. Huolestumista tämän päivän työelämässä kamppailevien jaksamisesta ja nuorison voimavaroista tavoitellessaan tasapainoista aikuisuutta. Tieto ja uutiset leviävät maapallolla sekunneissa, median useimmiten negatiiviset viestit satavat rypälepommin tavoin.  Ymmärryksen kansalaistaitoa tarvitaan uutisten vastaanotossa ja oikean viestinnän valinnassa.

Asuuko viisaus meissä antiikkikynttilöissä?

Kari Jääskeläinen

OSJ:n hallituksen jäsen ja aluevastaava  


( Päivitetty: 12.02.2019 08:46 )

 -   | Kommentit (2)Kommentoi



Fiksuus, pomodoro ja aika
15.01.2019 10:22

Uusi aivotutkimus kertoo, että vuodenkierron vaiheet näkyvät aivojen toiminnassa. Eri vuodenaikoina sama ihminen, myös eläkeläinen, voi vaikuttaa testien perusteella viisi vuotta ikäistään nuoremmalta, minä siis 63, tai täyttää alkavan muistisairauden kriteerit – itse en ole huomannut vielä mitään tai läheiset eivät ole halunneet kertoa.

Iäkäs ihminen on vireimmillään alkusyksystä, ja siksi minäkin olen pohtinut tätä toista blogiani jo ainakin neljä kuukautta. Fiksuus lisääntyy todennäköisesti valon määrän lisääntyessä, ja nyt ehkä tämäkin kirjoitus onnistuu lämpötilasta ja fysiologisista tekijöistä huolimatta; D-vitamiini on silti poikaa.

Olen kiinnostunut Italian matkailusta. Pomodoro (ital. tomaatti) on tunnetusti syötävää, mutta se on myös ajanhallintatekniikkaa. Sitä käyttää jo kaksi miljoonaa ihmistä, miksi en minä tai sinäkin. Se sopii myös eläkeläiselle: valitse ensin työ – Kuka vielä muistaa, mitä se on? – tai tehtävä, jonka haluat saada tehdyksi, esimerkiksi blogi.

Arvioi, kuinka kauan sen tekemiseen menee. Keskity siihen 25 minuuttia, minkä jälkeen pidä viiden minuutin tauko. Tauon pidin juuri äsken. Neljän työjakson jälkeen pidä pidempi, 15–30 minuutin tauko. Tuleekohan tämä koskaan valmiiksi? Jos alat käyttää tätä tekniikkaa, niin hyvän apuvälineen saa kaupasta: tomaatin näköinen munakello. Ja nyt se pidempi tauko…

Oletko koskaan ajatellut, mitä aika on? Meillä senioreillahan on aikaa ajatella. Italialainen fyysikko Rovelli auttaa meitä ajan kanssa. Ensinnäkään aika ei ole kaikkialla sama. Liike hidastaa aikaa: mitään kaikille yhteistä tasaista ajan virtaa ei siis ole. On loputon määrä erilaisia aikoja.

Universumille on mahdoton määrittää yhteistä nykyhetkeä, nyt se olisi 09.01.19 noin 14.04. Aika kulkee vääjäämättä eteenpäin: menneestä tulevaan, olethan huomannut sen? Jo Aristoteles ajatteli, että aika on muutoksen mitta. Jos mikään ei muutu, aikaa ei ole. Miten tämä sopii Suomen eläkejärjestelmän kehitykseen? Eläkepaniikkiin ei ole syytä. 204 miljardia ja vuosittainen tuotto ovat turvanamme!

”Ehkä aika on ajan tunne. Aika on myös kärsimystä, koska meidän täytyy menettää, mitä meillä on ja mihin olemme liittyneet. Koska kaiken, mikä alkaa täytyy päättyä.” (Rovelli)

Ja niin on minunkin aika lopettaa ja kiittää lukijoitani ja tukijoitani ja erityisesti OSJ:n henkilökuntaa ja hallitusta miellyttävästä kohta päättyvästä kaksivuotiskaudesta. Kärsimystä tämä ei ole ollut, vaan mielenkiintoista työtä opetusalan senioreiden hyväksi.

Mauri Inkinen, OSJ:n hallituksen jäsen ja Imatran seudun senioriopettajien puheenjohtaja

 


Kommentit (1)Kommentoi



Me käymme joulun viettohon...
13.12.2018 14:37

Jouluvalmistelut ovat nyt kiireisimmillään. Lapset kirjoittelevat joulupukille lahjatoiveitaan. Kaupat pommittavat erilaisilla lelukuvastoillaan. Meidänkin Elsa, 5 vuotta, huomasi yhtäkkiä, että oli u n o h t a n u t merkata yhteen mainokseen haluamansa lelut!

Se siitä joulun kaupallisuudesta. Minä toivoin lapsena suklaalevyn, ananaspurkin ja jonkin uuden vaatteen, joka päällä oli kiva lähteä iltamyöhällä hautausmaalle kynttilöitä ihastelemaan. Mitä mahtaisi nykyajan lapsi tuumata ananaspurkista lahjapaketissa?

Kotona siivoillaan, leivotaan ja valmistellaan jouluruokia. Komeroita ei kuitenkaan tarvitse järjestää juuri nyt, ellei sitten halua viettää joulua komerossa!

Nyt on aika sytytellä jouluvaloja ja polttaa kynttilöitä tämän ankean harmauden valaisemiseksi.

Olemme mietiskelleet ystävien kanssa, mikä tekee joulun. Onko se puhdas koti, piparintuoksu, kynttilänvalo, lahjojen paketointi, perinteinen jouluruoka vai kiireetön yhdessäolo perheen ja sukulaisten kanssa? Kuuluuko joulupöytään riisipuuro, lipeäkala, kinkku vai kalkkuna....

Jokaisessa perheessä on omat perinteensä joulun tunnelman luomiseksi. Minun lapsuudenkodissani joulupöytään kuuluivat erilaiset suolakalat, sienisalaatti, lipeäkala, karjalanpaisti, kinkku, imelletty perunalaatikko sekä lanttu- ja porkkanalaatikot. Jälkiruokana oli hedelmäsalaatti. Puuro sekametelisopan kera syötiin aamulla. Nykyään sentään jaamme ruokalajit eri päiville.

Vaikka lahjojen määrää on yritetty järkeistää, niin kyllä lasten jännittynyt odotus ja riemu pukin tullessa saavat vanhemmatkin virittymään joulusadun tunnelmaan.

Mikä tekee Sinulle joulun?

Luo tunnelma juuri omalla tavallasi!

Tunnelmallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta 2019!

Arja Jääskeläinen 

OSJ:n hallituksen jäsen

Hyvinkään-Nurmijärven Senioriopettajien pj.

 

 


( Päivitetty: 13.12.2018 14:46 )

Kommentit (1)Kommentoi



Eläkeläinen – seniori – päätoiminen itsensä viihdyttäjä – ongelmajäte
16.11.2018 07:11

Eli mites se meni? Joka ei itseään rakasta, ei osaa toistakaan rakastaa. Kun viihdyttää itseään päätoimisesti eli tuottaa itselleen hyvinvointipalveluita, osaa myös tuottaa niitä toisille. Missä ja miten seniori sitten näitä hyvinvointipalveluita tuottaa?

Hyvinvointipalveluksi ei lueta vapaaherran tai -rouvan kattoon syljeskelyä, kun ei ”tartte tehrä mitään”. Makaaminen kun vie hengen ennen pitkään ja ennen aikojaan.

Sosiaalisessa kanssakäymisessä tulemme pitäneeksi huolta ja kehittäneeksemme omaa sosiaalista pääomaamme. Samalla tuotamme sosiaalista pääomaa myös niille, joiden kanssa olemme tekemisissä.

Aktiivinen seniori on monessa mukana eli toimii monissa yhdistyksissä, joiden toiminta olisi muutoin mahdollisesti loppunut tekijäpulaan jo aikaa sitten. Käytännössä yhdistys kuin yhdistys tuottaa hyvinvointipalveluita jo yhdistystoimintaperiaatteidensa kautta. Yhdistyksissä tehdään työtä yhdessä mitä erilaisimpien tavoitteiden eteen. Sosiaalinen kanssakäyminen on juuri tätä hyvinvointipaleluiden tuottamista.

Moni yhdistys pyörii pitkälti seniorivoimalla, vaikka se edustaisi esimerkiksi nuorisotyötä. Jo Suomen ikärakenne aiheuttaa sen, että nuoremmilla ikäluokilla on erilainen asennoituminen sitoutumista vaativiin yhdistystehtäviin. Yhdistystoiminta ei perustu kuluttamiseen eikä lyhytjänteiseen elämysten tuottamiseen vain itselle.

Kun viihtyy ja tekee yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, tulee kuin varkain hoitaneeksi itsensä ja ympäristönsä hyvinvointia. Henkinen ja fyysinen yhdessä tekeminen pitävät ajattelutoiminnan sekä uuden oppimisen vireillä. Ja tämä taas pitää toivoa yllä. Kun on toivoa, on elämää.

Toimimalla yhdessä erilaisissa verkostoissa seniorit maksavat yhteiskunnalle takaisin aikanaan saamansa henkisen peruspääoman: koulutuksen ym. verovaroin tuotetun yksilön huolenpidon.

Onko kukaan koskaan kuullut ongelmajätteestä, joka tuottaa korvauksetonta yhteistä hyvää ympärilleen? Kuluttajina tämä ongelmajätteeksi nimitetty kansanosa pyörittää laajasti elinkeino- ja kulttuurielämää, joka työllistää taas suuren määrän ihmisiä.

Teatterit, museot, kesätapahtumat, matkanjärjestäjät, kuljetusyritykset, ravintolapalvelut, asuntojen ja mökkien korjaus- ja kunnossapitopalvelut jne. olisivat pulassa ilman eläkeläisiä.

Noin 1,391 900 miljoona (luku on vuoden 2017 lopulta) työeläkkeensaajaa ei ole Suomessa vähäpätöinen ryhmä millään elämän alueella. Kaiken kukkuraksi työeläkeläiset maksavat tuntuvasti veroja, välittömiä ja välillisiä. Ja mikä tärkeintä, eläkeläiset ylläpitävät ja kehittävät suomalaista kansallista sosiaalista pääomaa.

Pentti Länne
OSJ:n hallituksen jäsen ja Helsingin seudun ammatilliset senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 

 

 


Kommentoi
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.