Olen harrastanut golfia parikymmentä vuotta. Ilmoitan sen aina harrastuksekseni. En ole todellakaan mitenkään taitava pelaaja. Tasoitus on juuri ja juuri kelvollinen.
Joka kierroksen alkaessa ajattelen: ”Jos nyt tulisi hyvä kierros.” Useimmiten petyn. Lyöntejä tuli taas liikaa ja olin porukan huonoin. Nopeasti unohdan pettymyksen.
Miksi sitten käyn pelaamassa? On mukavaa kulkea rauhallisella kentällä, katsella luontoa ja luonnon eläimiä. Olen nähnyt kentällä mm. käärmeitä, peuroja, lukuisia lintuja, poroja, sammakoita ja liskoja. Olen pelannut auringonpaisteessa, sateessa ja myrskyssä, jopa lumisateessa. Kenttiä olen nähnyt useissa maissa sekä eri puolilla Suomea. Meksikossa oli nuo liskot ja Levillä porot. Levillä peli aloitettiin yöttömänä yönä klo 22 ja päättyi klo 3 aamuyöllä. Monia hienoja kokemuksia. Alkuaikoina mietin kenttien hoitoa; käytetäänkö luonnolle myrkyllisiä aineita, miten luonto selviää siitä? Selvitin asiaa ja nyt tiedän, että golfkentillä huolehditaan erittäin hyvin kenttien luontoystävällisyydestä.
Pelaan lähes aina mieheni kanssa omalla kotikentällämme. Olen saanut uuden ystävän golfkentällä siis golfystävän. En tuntenut häntä aiemmin, mutta kun olimme samalla golfkurssilla, ystävystyimme ja pelaamme yhdessä. Pelaamme myös ystäväpariskunnan kanssa. Tutustumme yhdessä Suomen kenttiin; tapaamme jollain kentällä, käydään aamukahvilla, jutellaan kuulumisia ja pelataan. Pelin jälkeen vielä ruokailemme golfravintolassa ja puhumme lapsenlapsista. Meillä on nimittäin kaksi yhteistä lastenlasta.
On kivaa pelata myös tuntemattomien kanssa. Kun menemme kentälle kahdestaan, niin samaan ryhmään on voinut ilmoittautua yksi tai kaksi uutta tuttavuutta. Peli pelataan ja on tutustuttu uusiin ihmisiin. Kun aloitin pelaamisen, minusta tämä asia oli vähän epämiellyttävä. Jännitin mitä he ajattelivat, kun epäonnistuin. Nyttemmin olen jo tottunut siihen ja tiedän että hyvätkin pelaajat epäonnistuvat joskus.
Onneksi golfin pistelaskussa on tasoitusjärjestelmä, jolloin taitavat ja vähemmän taitavat pelaajat voivat kilpailla voitosta keskenään tasaveroisesti. Tasoitusjärjestelmän ansiosta, kerran golfmatkalla ollessamme voitin päivän pelin. Ryhmämme vetäjä ilmoitti: ” Tämän päivän voittaja on henkilö, joka ei täällä palkintoja ole liiemmin hakenut.”
Golfissa noudatetaan sääntökirjaa, siinä selvitetään, miten tulee toimia. Säännöt tekevät pelistä turvallisen. Jos on vaaraa, että pallo osuu toiseen pelaajaan, sivulliseen tai kenttähenkilökuntaan, huudetaan kovaa: ”Fore”. Silloin muut tietävät varoa lentävää palloa. Käytöstapoja kunnioitetaan; ollaan kohteliaita, tervehditään pelin alussa samassa ryhmässä pelaavia ja kiitetään lopuksi. Huomioidaan muut pelaajat.
Hyvin tärkeä asia on rehellisyys. Kaikkien pelaajien on pystyttävä luottamaan, ettei kukaan pelaa epärehellisesti. Valitettavasti joskus kuulee puhuttavan, että joku olisi sellaista tehnyt. Paheksunta on valtavaa.
Olen ajatellut, että golf on elämän kaltaista. Pallo on elämän erilaisia tapahtumia. Pallo voi eksyä metsään, hukkua veteen, vieriä hiekkaesteeseen ja pelaaminen voi olla todella vaikeaa. Hetken pitää pohtia miten tästä eteenpäin? Tarkoitus on, että pallo pelataan sieltä missä se on. Elämässäkin tulee hankalia hetkiä ja silloinkin on selvittävä siitä, pallo pelataan sieltä, missä se on. Joskus pallo eksyy paikkaan, josta sitä ei saa pois ja se on menetetty. Silloin on luovutettava ja jatkettava eteenpäin. Joskus pallo on niin hyvässä paikassa, että on helppoa jatkaa.
On paljon syitä, miksi pelaan. Golfin arvomaailma on samankaltainen kuin omani. Golfharrastukseni on jatkunut vuosia ja tulee jatkumaan. Vielä lisäksi tärkeä asia: molemmat lapseni pelaavat puolisoineen golfia, vaikka eivät lapsiarjessaan ehdi kentälle kovin usein, Sen verran ehtivät, että voimme pitää vuosittaisen perhegolfturnauksen. Myös lapsenlapset ovat käyneet peruskurssin ja näin tutustuneet lajiin. Mikä sen parempaa!
Eija Ketola
OSJ:n hallituksen jäsen
Turun seudun senioriopettajien puheenjohtaja