Järjestömme seisoo tukevasti kahdella jalalla. Näin se määritellään yhdistyksille esiteltävässä strategiaehdotuksessakin. Toinen jalka on eläkeläisten edunvalvonta ja toinen aktivoiva, yhteisöllinen toiminta.
Järjestössä on riittänyt valtakunnan tasolla yhteiskunnallisissa ja järjestöelämän tehtävissä kouliintuneita ja rutinoituneita osaajia.
Paikallistason edunvalvonnassa on omat haasteensa. Meidän tulisi yhteistyössä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa huolehtia siitä, että ikääntyvien tarpeet huomioidaan paikallisessa päätöksenteossa.
Jäsenet ovat järjestön toiminnan perusta, kivijalka. Miten saamme eläkkeelle siirtyvät ja jo eläkkeellä olevat seniorimme liittymään mahdollisimman kattavasti järjestöömme?
Toisella toimintaperustalla – aktivoivalla, yhteisöllisellä toiminnalla – järjestö konkretisoituu yksittäiselle jäsenelle. Tässä paikallisyhdistysten rooli korostuu. Paikallisyhdistyksen toiminta on se, joka sitoo jäsenen järjestöön ja sen perusteella jäsen päättää, kokeeko Senioriopettajat omaksi kohderyhmäkseen. Eläkkeelle siirtymisen myötä työyhteisö katoaa. Silloin seniorijärjestö voi tarjota yhteisöön kuulumisen kokemuksia.
Etujen ohella toiminta koetaan tärkeäksi. On kuitenkin haastavaa ylläpitää sellaista toimintaa, joka kohtaa elämän eri vaiheessa olevat ja eri ikäiset eläkeläiset. Jäsenpidon kannalta asia on kuitenkin erittäin tärkeä.
Vanhimmat aktiivimme ovat kasvaneet nuoruutensa ja varhaisen aikuisuutensa 1950-luvulla sodanjälkeisen jälleenrakennuksen vuosina. Nyt eläkkeelle siirtyvät ovat rakentaneet maailmankuvansa 1980-luvulla. Mukana on joukko niitä, jotka ovat olleet nuorena punkkareita!
Nuoremmat eläkeläiset ovat tottuneet varsin erilaiseen työelämään kuin edellisinä vuosikymmeninä eläköityneet. He tuovat mukanaan tämän päivän työelämässä hankkimansa taidot ja toimintatavat. Päiväkodeista ja kouluista olemme oppineet, että vanhemmat sitoutetaan yhteistoimintaan parhaiten toiminnalla, jossa syntyy yhdessä tekemisen kokemus, ja joka elää osallistujiensa mukana. Voisimmeko oppia tästä?!
Meidän on vaikea kohdata näin moninaista joukkoa tarjoamalla valmis toimintamalli. Pitäisikin rakentaa voileipäpöytä, jonka kattamiseen jäsenet voivat osallistua ja sitten nauttia siitä heille sopivat palat.
Seppo Heinonen
OSJ:n hallituksen jäsen
Jyvässeudun senioriopettajien varapuheenjohtaja