Elinaikakerroin on vanhuuseläkkeen määrään vaikuttava mekanismi, jolla varaudutaan eliniän pitenemiseen.
Elinaikakertoimen tarkoituksena on rajoittaa elinajan pitenemisestä johtuvaa eläkekustannusten kasvua ja kannustaa jatkamaan työntekoa. Jos eläkkeelle siirtyvä haluaa saada sellaisen eläkkeen tason, jonka hän olisi ansainnut eläkeiän mukaisesti ilman elinaikakerrointa, hänen on työskenneltävä pidempään.
Elinaikakerroin koskee vain alkavia uusia eläkkeitä, ei jo maksussa olevia. Elinaikakerroin sisältyi vuoden 2005 eläkeuudistukseen ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010 alkaviin eläkkeisiin.
Kerroin määritellään erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä käyttäen viiden edellisen vuoden kuolevuustilastoja. Tällä kertoimella kerrotaan alkava vanhuuseläke riippumatta siitä, missä iässä henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle. Jos vanhuuseläke alkaa alle 62-vuotiaana, käytetään eläkkeen alkamisvuoden kerrointa.
Elinaikakerrointa sovelletaan myös työkyvyttömyyseläkkeisiin, mutta lievemmin. Käytettävä kerroin on eläketapahtumavuodelle vahvistettu kerroin ja sitä sovelletaan vain työkyvyttömyyden alkamiseen mennessä ansaittuun eläkkeen osaan. Työkyvyttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi elinaikakerrointa ei enää sovelleta uudelleen, sen sijaan osa-aikaeläkkeen jälkeiseen vanhuuseläkkeeseen kerrointa sovelletaan.
Lisää tietoa, klikkaa tässä >>.