Kävellen, hiihtäen ja pyöräillen kouluun sekä osallistuminen maatalon töihin loivat hyvän pohjan kunnon kehittymiseen lapsena ja nuorena. Kesäiset lukuisat pitkätkin marjaretket opettavaisine suonylityksineen ja mökkiyöpymisineen eivät unohdu koskaan. Reissuilta tultiin väsyneinä, mutta onnellisina jaksamisesta ja marjasaaliista.
”Lapin hulluus” on ollut sekä kesäisin että talvisin. Olin mukana talvipakkasella rakentamassa retkeily-yhdistykselle majapaikkaa talkoilla – n. 10 km Angelista Inariin päin Pyhäjärven rannalle. Sinne on suuntautunut matka kesäisin ja talvella – on retkeilty lähellä ja kauempana kävellen ja suksilla Vaskojoen maisemissa Maarestatunturien kupeessa. Lemmenjoen venekyydissä matkattiin Kultalan autiotuvalle ja kullanhuuhdonta-alueiden halki erämaahan.
Toinen tukikohta muodostui Ounas-Pallastunturin maisemiin Vuontispirtille veljeni ollessa siellä töissä. Kuuluisa Hotel Montel – autiotupa oli lähellä saavutettavissa. Viimeinen kunnon vaellus oli haasteellinen Peltotunturissa. Ensimmäinen päivä vaellettiin 15 km 28 asteen lämmössä hyttysten ja mäkäräisten kupatessa ja seuraavana päivänä satoi rakeita ja lämpö laski 10:neen asteeseen.
Talvisin on nautittu Äkäslompolon laduista ja maisemista. Matkojen suolana on ollut isompien ryhmien seura, oman perheen ja ystävien seura. On mitä tavatessa muistella. Kahdestaan puolison kanssa myös on osattu rauhoittua. Eipä enää pääse tuntureiden huipuille eikä sieltä edes uskaltaisi lasketella alaskaan. Onneksi on matalalla paljon latuja.
Muutokset ovat olleet melkoiset vaatetuksen ja välineiden suhteen. Puusukset oli tervattava Lapissa päivän hiihdon jälkeen, kun olivat hankautuneet tikkuisiksi. Nyt ei tarvi edes voitelusta huolehtia karvapohjasuksilla hiihdellen. Aidot villahousut eli ”pässinpökkimät”, anorakit ja diagonaalit ovat vaihtuneet pehmeisiin merinovillaisiin asuihin ja tuulipukuihin. Eipä tarvi reppuakaan kantaa, kun kahviloita on reittien varrella eikä enää niin pitkiä aikoja hiihdellä. Pehmeät – joskus kuitenkin moottorikelkalla ajetut – reitit ovat vaihtuneet upeiksi latukoneiden tekemiksi uriksi.
Lihaskunnon ylläpitäminen saatikka nostaminen vaatii todella aktiivisuutta vanhemmalla iällä. Itselleni mieluisia ovat seniorijumppa ja sulkapallo sekä kaikki luonnossa liikkuminen. Hyvää mieltä saa aina niin luonnosta kuin toisten seurasta.
Aune Orjala, OSJ:n hallituksen jäsen
Kokkolan senioriopettajat ry:n taloudenhoitaja