Tämä virsi on ohjannut elämääni ja varsinkin kesiäni aina lapsuudesta asti.
Koululaisena se merkitsi huolettomien päivien kirjoa Fafan kanssa Turun saaristossa isoveljen ja serkkutytön kanssa. Kun suvivirsi oli kaikunut ja todistukset saatu, alkoi odotettu matka jokirantaan, jossa veneemme oli Auran panimon edessä, Förin lähellä, nykyisen vierasvenesataman kohdalla. Siitä alkoi matkamme Airiston kautta Nauvoon kesähuvilalle. Eväät syötiin jo ennen Otkanttia ja vähän pelottavalta tuntuivat suuret Neuvostoliittoon menoa odottavat sotakorvausalukset Värtsilän telakan kohdalla Aurajoessa. Ne olivat niin valtavan korkeat omasta veneestämme katsottuna. Tuntui, että ne peittivät jopa auringon.
Koululaisten kesäloma siihen aikaan oli kolme kuukautta, kesäkuun alusta elokuun loppuun. Kesiin saaristossa kuului kaikenlainen ulkoilmaelämä. Uiminen oli ykkösasia. Kalastus, lähinnä onkiminen, kuului jokapäiväisiin rutiineihin ja kalaa syötiin eri lailla valmistettuna melkein joka päivä. Vesillä liikkuminen soutaen, purjeveneellä ja kanootilla kuului luonnollisella tavalla saaristoelämään. Kasvimaan hoitoa harjoiteltiin pienestä pitäen ja heinätalkoissa käytiin läheisellä maatilalla. Kasvien keruu, niiden luokittelu ja opettelu kuuluivat siihen aikaan oppikoululaisten opetussuunnitelmaan. Yhtenä kesänä keräsin myös hyönteisiä.
Työelämässä ollessa oli suuri ilon päivä kun suvivirsi oli kaikunut, todistukset jaettu ja alkoi loma. Ensimmäisellä viikolla siemenet multaan, sitten lapset kyytiin ja pariksi viikoksi Eurooppaan. Alkukesästä siellä oli väljää turistina pyöriä, eikä tarvinnut tarkkaa suunnitelmaa, yöpaikkoja oli helppo löytää ilman ennakkovarausta. Tämäkin vaihe kesti aikansa kun lapset kasvoivat omille teilleen. Joka kesään on kuulunut myös oleilu saaristossa purjehtien, kalastellen ja ihmetellen Itämeren tilan huononemista.
Eläkeläisenä kaipaan yhä suvivirren laulamisen tuomaa kesän alkamisen tunnelmaa. Mietin toisinaan, onko se menettänyt jo merkityksensä. Minulle ei, siitä alkaa kesäni, vaikka sen laulamisen päivä onkin nykyään jopa kesäkuun puolella, tänä vuonna vasta 4.6. Se on suuri päivä kaikille valmistuneille. Onnittelut hyvin suoritetusta opiskelusta ja uudesta vaiheesta elämässä. Koululaiset ja opettajat pääsevät ansaitulle lomalle rajoituksia sisältäneen kouluvuoden jälkeen, toivottavasti suvivirren saattelemana.
Hyvää kesää kaikille
Marita Fagerström
OSJ:n hallituksen jäsen