Olen ollut jäsen OSJ:ssä yli 20 vuotta, suurimman osan ajasta passiivisena, vain silloin tällöin johonkin tapahtumaan osallistuen. Lukupiirin jäsen olen ollut koko tuon ajan.
Kun etsittiin henkilöä hallitukseen, joku tunsi jonkun, joka tunsi jonkun, joka tunsi minut ja yht’äkkiä olinkin varajäsen hallituksessa, koska kukaan muu ei halunnut kyseistä pestiä. Minä uhrauduin enkä ole toistaiseksi katunut.
Olen jonkin sortin käskassara eli yleisnainen eikä minulla ole mitään erityisosaamista. Hoidan lukupiirin juoksevia asioita, perin laviksen maksuja, maanittelen esiintyjiä kuukausitapaamisiimme, kyselen pikkujoulutiloja ja -tarjouksia, varailen ystävänpäivälounaita, etc.
Olen luonteeltani sosiaalinen erakko enkä millään kriteereillä järjestöaktivisti. Tästä huolimatta olen sopeutunut hyvin paikallisiin senioriopettajaympyröihin. Olen tutustunut kovinkin erilaisiin opettajatyyppeihin ja huomannut, kuinka monisärmäinen käsite opettajuus on. Kattojärjestömme on oikealla asialla, kun tulevassa strategiassa painottaa eritaustaisten opettajien saamista mukaan toimintaan! Tähän liittyen voisimme ehkä muistella Eino Leinoa: Oi ihmiset toistanne suvaitkaa, niin suuri, suuri on maa.
Voisi olla vaikka koko järjestön motto!
Koen oman yhdistyksemme toiminnan monipuoliseksi, mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi, sekä hengen että ruumiin ravinnoksi. Ainoa huoleni liittyy miessenioriopettajien poissaoloon yhdistyksen tilaisuuksissa. Missä luuraavat 60-90 vuotiaat urokset? ABC:llä vai Goodmanin kahvilassa? Pitäisikö/voisiko yrittää järjestää miessenioreille räätälöityä ohjelmaa? Voisivatko uroot itse aktivoitua ja ehdottaa projekteja ja mielekästä toimintaa?
Lopuksi hurskas toive: tuo ystäväsi mukaan toimintaan, osallistu, ideoi, virkisty yhdessä toimien, olemmehan kaikki sosiaalisia eläimiä, jotka tarvitsemme toisiamme.
Sikke Pee, 84 vee
hallituksen jäsen
Hämeenlinnan Seudun Senioriopettajat
Kuvassa Sikke saa OSJ:n pronssisen ansiomerkin
PS. Hämeenlinnan Seudun Senioriopettajien (HSSO) hallitus on kehottanut puheenjohtajaansa harjoittelemaan välillä delegointia. Yllä oleva kirjoitus on tulos siitä, kun OSJ:n hallituksen seminaarissa kuulin lauseen ”Eihän hallituksen jäsenten tarvitse itse sitä blogia kirjoittaa…”
T. Arja Keltomäki