Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

Musiikin voimaa
11.04.2019 08:40

Luin erikoistutkija Satu Pakarisen ajatuksia musiikin vaikutuksesta aivoterveyteen:
 

 ”Mieluisan musiikin kuuntelu, laulaminen ja harrastaminen parantaa tutkitusti aivoterveyttä. Musiikki laskee verenpainetta ja stressihormoni kortisolin tasoa sekä hidastaa sydämen sykettä. Musiikki vilkastuttaa aivojen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Se edistää tarkkaavaisuutta, oppimista ja kommunikaatiotaitoja. Se myös aktivoi tunnetiloja säätelevää limbistä järjestelmää. Kun ihminen kuulee musiikkia, keho ja mieli alkavat synkronoitua musiikin kanssa”.
 

Luettuani artikkelin aloin miettiä elämääni vaikuttaneita lauluja ja esityksiä ja kerronkin nyt niistä. Meillä jokaisella on varmaan sävelmiä ja lauluja, jotka vievät meidät muistoissa tapahtumiin, joissa ne ovat soineet. Minulle laulut ja niiden sanat ovat tuoneet ikimuistoisia surun ja ilon hetkiä.

Jo lapsuudesta muistan jouluaatot, jolloin pappani usein esitti Enkeli taivaan -virren harmonin säestyksellä. Vielä nytkin se tunnelma palaa mieleen, kun kuulee sitä laulettavan. Mummoni rakasti laulua Olen kuullut on kaupunki tuolla. Isän lempilaulu oli lauantain toivotuissa levyissä usein soitettu Inarin järvi. Muistan vain alun, että ”Etäällä pohjanmailla on järvi Inarin”. Isäni kuoli jo vuonna 1960, joten minulle jäi vähän musiikkimuistoja hänestä. Äitini kuunteli Korsu-orkesterin Iltatuulen viestiä sekä Elämää juoksuhaudoissa ja tietysti Olavi Virtaa ja Tapio Rautavaaraa.

Omaan nuoruuteeni kuuluivat sen ajan iskelmät ja listaykköset. Lauloin kuorossa ja vieläkin muistan joitain kappaleita ulkoa esim. Mozartin Ave Verum. Opiskellessani luokanopettajaksi meillä oli pakolliset soitto- ja yksinlauluharjoitukset, jotta voimme pitää koulussa musiikin tunteja. Pidin ja pidän edelleen kaikenlaisesta musiikista ja olen innokas tanssimaan.

Valmistuin luokanopettajaksi ja kaksoissiskoni sairaanhoitajaksi. Siskoni muutti Lontooseen työn ja rakkauden perässä. Olimme olleet kovin läheisiä toisillemme, kuten kaksoset usein. Läheisyys ei katkennut, sillä tapasimme 2-3 kertaa vuodessa Lontoossa tai kesäisin Suomessa. Siskoni rakasti oopperaa, mutta myös suomalaisia levyjä. Yhdessä itkettiin, kun kuunneltiin Jukka Kuoppamäen laulua Minun juureni Suomessa on. Usein hänellä soi Susan Boylen Amazing Grace tai You raise me up.

Siskoni sairastui leukemiaan ja taistelua kesti monta vuotta, kunnes syksyllä 2016 hän menehtyi. Olin menossa häntä katsomaan, mutta matkasta tulikin hautajaismatka. Muutamia viikkoja myöhemmin hänen poikansa toi uurnan Suomeen laskettavaksi sukuhautaan. Tehtäväkseni jäi muistotilaisuuden järjestäminen suvulle Suomessa. Aluksi soitettiin Albinonin Adagio, koska se kuuluu kaikkiin hautajaismuistoihini. Siskoni oli toivonut, että hänen hautajaisissaan kuullaan Schubertin Ave Maria Jose Carrerasin esittämänä. Hän kuului Jose Carreras fan clubiin ja oli tavannut laulajan monta kertaa. Hankin levyn, että toive toteutui. Toinen toive oli aaria Vissi d arte, vissi d amore Puccinin oopperasta Tosca. Sitä onkin kehuttu kauneimmaksi aariaksi. Lisäksi olimme yhdessä aina sanoneet, että meidän kummankin muistotilaisuudessa sitten joskus pitää soittaa Tuure Kilpeläisen Jäähyväiset. Nyt oli hänen vuoronsa ja hänen muistokseen kirjoitan sanat tähän.
 

 Jäähyväiset  

Tämä on illan viimeinen hetki
aika on lähdön, jäähyväisten
syntyvät tähdet, viilenee tienoo
siivillä tuhkaa käy yöperhonen
Muistatko naurun, muistatko laulun
ihmisten äänet, yhteisyyden
ja ajatukset, ja kosketukset
vieressä istuvan iäisyyden

On jäähyväisten aika
sinä lähdet minä jään
on jäähyväisten aika
hyvästi jää
muistosi elää
hyvästi jää






 

Suru on lahja jäljelle jäävän
kaiho on kaipaavan omaisuus
sen iltaisin tiedän vielä heräävän
kun tähdissä loistelee ikuisuus
Hyvä on aina lähtevän mennä
vapaa on aina siirtyvän sielu
kun aamulla palaat, mun vaahteraan lennä
ja lohtua laulaa mun lintuni nielu

On jäähyväisten aika
sinä lähdet minä jään
on jäähyväisten aika
hyvästi jää
muistosi elää
hyvästi jää

Tämä on illan viimeinen hetki
Tämä on illan viimeinen hetki

On jäähyväisten aika…

Tuure Kilpeläinen

Voit käydä kuuntelemassa kappaleen YouTubessa: Jäähyväiset 

Näiden muistorikkaiden säkeiden jälkeen mieleeni palaa musiikkimuisto syksystä 2007. Olin juuri kokenut avioeron toisen kerran ja täyttänyt kuusikymmentä vuotta. Päätin jäädä eläkkeelleja muuttaa Kylmäkoskelta Tampereelle. Mieleen tuli ajatus, että tässäkö tämä elämä nyt on. Onneksi näin ei ollut. Tapasin muutamien viikkojen kuluttua nykyisen kumppanini. Ystävättäreni oli hakenut minut mukaansa Seurahuoneelle tanssimaan. Sattumalta siellä oli tenniskilpailujen osanottajia Helsingistä. Eräs heistä tanssitti minua koko illan ja erityisesti jäi meidän mieliimme Markku Aron laulamana Paljon sanomatta jää. Siitä alkoi yhteinen aikamme. Laulusta tuli meille iloinen muistojen laulu.

 

Marja-Liisa Remes

OSJ:n hallituksen jäsen, Tampereen seudun senioriopettajien puheenjohtaja


( Päivitetty: 11.04.2019 14:55 )



<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.