Blogi

Blogin kommentointi
Kun kommentoit blogia, ota huomioon seuraavat seikat. Kirjoittamasi kommentti, nimesi, sähköpostiosoitteesi ja antamasi www-sivun osoite ovat julkisia ja näkyvät tällä blogi-sivustolla. Tietoja ei tallenneta mihinkään muuhun rekisteriin, joten ne näkyvät vain tällä sivustolla.

Kohdat eivät ole pakollisia. Voit jättää täyttämättä ne kohdat, joita et halua näkyviin tälle blogi-sivustolle.

 

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  >
Ilosia aikoja
08.12.2017 12:08

Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty eli valmis. Ei ole sote eikä ole tämä blogikaan. Pyörittelen ajatuksia ja suunnittelen ja suunnittelen. Päädyin sitten ratkaisuun: lähden teatteriin.

Lastennäytelmiä on tullut katsottua vain vähän. Liekö syynä se, että on näytellyt heidän kanssaan koko virkauransa. Nyt rohkaisin mieleni. Teatteri Imatrassa esitettiin Mauri ja vähä-älypuhelin. Otsikko oli ainakin kohdallaan. Ystävyys, erilaisuus ja yksinäisyys ottivat askeleen kohti inhimillisyyttä ja elämän pieniä iloja. Oma puhelimeni ei muuttunut näytelmän tapaan huippuälypuhelimeksi ja hyvä niin, koska Suomen Kuvalehden mukaan (1.12.2017) älypuhelinriippuvuus näkyy aivoissa – voi aiheuttaa väsymystä ja ahdistusta. Iloitsen: jokin vaiva on vältetty.

Saman teatterin toinen näytelmä Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja vei sitten aikaan, jossa elämme nyt tai kohta. Karvalakkimies haikailee mennyttä (kaikki oli paremmin) ja suunnittelee pitkän matkan päättymistä. Ilo korostuu silloin, kun hän naurahtaa elämänsä neljännen kerran. Tablettikin tulee tutuksi, vaikkei se ole se nieltävä. ”Nitro ja Imodium ovat. Hota on pulveri”.

Itse olen iloinnut työskentelystä erilaisten ihmisten ja yhteisöjen kanssa. Senioriopettajatoiminta saanee piristystä myös kohta päättyvästä jäsenhankintakampanjasta. Ehkä voisimme lainata Sanoma Median mainoskampanjaa: ”Tunnettuus – Kiinnostus – Haluttavuus – Toiminta!”

Toinenkin lainaus sallittaneen: ”Nyt Suomi on vauras yhteiskunta… On puhdas, kaunis luonto. Kaikki nämä meillä on, mutta missä ovat iloiset, tyytyväiset ihmiset?” (Tuulikki Toiviainen, Helsingin Sanomat 1.12.2017)

Lopuksi haluan toivottaa kaikille iloista seuraavaa 100 itsenäisyyden vuotta ja hyvää joulua sekä menestystä vuodelle 2018!

Ilon kautta!

Mauri Inkinen
OSJ:n hallituksen jäsen, Imatran Seudun Senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 


( Päivitetty: 08.12.2017 12:19 )

Kommentit (3)Kommentoi




50 vuotta sitten
14.11.2017 10:40

Jyväskylän Kasvatusopillisen korkeakoulun liikuntakasvatuksen opintosuunnalta valmistui 50 vuotta sitten 60 uutta innokasta liikunnanopettajaa. Osa jäi jatkamaan opintojaan, osa hakeutui auskultoimaan ja muutamat läksivät heti kokeilemaan, miltä uusi ammatti tuntui.

Tällä joukolla kokoonnuimme Peurunkaan muistelemaan menneitä. Ja kyllähän muistelemista riitti! Koko ajan ilmassa leijui kysymyksiä: Muistatko kun siellä…? Muistatko kun mentiin…? Muistatteko…?

Tuohon aikaan Helsingin jumpalta valmistui vielä muutaman vuoden ajan voimistelunopettajia ja Jyväskylän liikunta aloitti toimintansa 1963. Me aloitimme 1964 ja olimme siis toinen kurssi.

Eikä Jyväskylään noin vain mentykään opiskelemaan, vaan karsinta oli tiukkaa.  Karsinnoissa kuuntelin kauhulla muiden juttelua. Joku oli jo valmis kansakoulunopettaja, jotkut olivat jo pyrkineet jumpallekin jopa useamman kerran. Joku oli liikunnanohjaaja, joku käynyt urheiluopiston pitkän kurssin.

Tunsin itseni aivan orvoksi tässä taitavassa porukassa. Minä olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, ja minulla oli vain oman opettajani suositus, olinhan ollut koulussa innokas liikkuja. Se taisi olla pelastukseni, sillä katsoin, ettei minulla ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä tuon porukan joukkoon.

Niinpä en jännittänyt yhtään, kävin tekemässä tehtäväni ja seurasin muiden taitavia suorituksia. Kurssikaverini kertoivat ihmetelleensä rauhallisuuttani, luulivat ylpeäksi. Erehtyivät pahan kerran!

Muistoja riitti opiskeluajalta. Muistatko, kun tehtiin tutkimusta rytmitajusta hapankorppujen, homejuuston ja Eerikin pikakiväärin (=halvin punkku) innoittamina? Muistatko kun Laajavuoren rinnettä ylös tampatessa alempi jalka luiskahti ja hiihtohousujen sauma ratkesi?

Entä kun kesällä hellepäivän suunnistuksen jälkeen kuumehorkka yllätti keskellä Kauppakatua niin että hampaat kolisivat?

Muistatteko, kun olimme oikein televisiossa esiintymässä Tarvajärven ohjelmassa? Piti mennä oikein Jämsään katsomaan ohjelmaa, kun Jyväskylässä ei vielä näkynyt TV2.

Eräs ”pojista” muisteli epäonnista saattomatkaa, kun yhtäkkiä huomasikin, että hän oli ulkopuolella, minä sisäpuolella, ja ovi välissä. Se oli sen romanssin loppu.

Kaikki 60 eivät luonnollisestikaan olleet paikalla. Joku oli ulkomailla, joku sairaana tai muuten estynyt. Ja joukostamme on jo poissa kymmenen, heitä haikeudella muistelimme.

Monenlaisia elämänpolkuja oli tämäkin porukka kuljeskellut. Osa oli ollut liikunnanopettajana kouluissa, muutama yliopistotasolla, joillakin oli ollut oma yritys, jotkut aivan muilla aloilla.

Mutta kyllä se yhteinen henki siellä vielä pihisi. Vanhoja tuttuja oltiin, vaikka muutamaa piti hieman kauemmin miettiä, ennen kuin nimi palasi mieleen. Aika taas loppui kesken, vaikka yötäkin oltiin. Paljon jäi sanomatta ja kuulematta. Siksi ajattelimme yrittää vielä parin kolmen vuoden kuluttua uutta tapaamista. Niin kauan kuin vielä muistaa...

Näitä muistelee Arja, vehtuulehtori (Rinteen Ossin antama lempinimi)

Arja Jääskeläinen
OSJ:n hallituksen jäsen ja Hyvinkään-Nurmijärven Senioriopettajien puheenjohtaja

 


( Päivitetty: 14.11.2017 10:54 )

Kommentit (1)Kommentoi




Terveyttä ja hyvinvointia luonnosta
20.10.2017 09:24

”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston” oli ennen kaikille koululaisille tuttu laulu. Suomalaisilla sanotaan olevan vahva luontosuhde. Johtuukohan se geeneistä ja perinteestä vai yksinkertaisesti siitä, että puolet suomalaisista asuu enintään 200 metrin päässä metsästä ja enemmän kuin kaksi kolmesta suomalaisesta liikkuu luonnossa viikoittain. Lähimetsään on helppo mennä kävelemään, marjastamaan tai sienestämään.

Luontoretkeily ja luonnossa liikkuminen kasvattavat koko ajan suosiotaan. Kansallispuistojen käyntimäärä oli viime vuonna melkein kolme miljoonaa, ja jos mukaan lasketaan valtion retkeilyalueet ja muut Metsähallituksen hallinnoimat virkistysalueet, lähentelee viime vuoden käyntien määrä seitsemää miljoonaa, kun se vuonna 2009 jäi alle viiden miljoonan.

Tutkimusten mukaan metsässä oleskelulla on monia myönteisiä terveysvaikutuksia: syke ja verenpaine laskevat, lihasjännitys vähenee ja mieliala rauhoittuu. Metsässä oleilu myös nopeuttaa stressistä palautumista. Mahdollisuus vartin kävelyyn luonnossa kesken työpäivän parantaa työtehoa ja vähentää uupumista.

Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan käy metsässä tai muuten luonnon helmassa. Joillekin kaupunkilaisille luontoon meneminen voi olla vieras ajatus. Jos ei ole koskaan päässyt nauttimaan metsän rauhasta, ei sitä ehkä osaa kaivatakaan. Joku taas voi saada vastaavanlaisen rauhoittumisen kokemuksen vaikkapa konsertissa.

Surullista on sellaisten vanhusten tilanne, jotka eivät enää pysty omatoimisesti ulkoilemaan eivätkä koskaan pääse luonnon helmaan. Olisikin tärkeää, että hoivakodit, palvelutalot ja vanhainkodit järjestäisivät asukkailleen myös luontoelämyksiä. Vaikka patikointi luontopolulla olisi mahdotonta, voi pyörätuolissakin istuvan vanhuksen viedä metsään tai ainakin puistoon kuuntelemaan linnunlaulua ja katselemaan kukkia. Valitettavasti hoitajia on usein liian vähän eikä ulkoilua pidetä samalla tavoin tärkeänä asiana kuin vaikkapa peseytymistä tai ruokailua.

Itse olen mahdollisen hoivakotiin joutumisen varalta ajatellut kirjata hoitotahtooni, että minun tulee päästä päivittäin ulos ja ainakin viikoittain metsään tai meren rannalle. Tulee siihen toki muutakin: Liptonin pussiteetä minulle ei saa tarjota, en halua syödä iltapalaa pyjamassa ja haluan nauttia silloin tällöin fingerporillisen Jägermeisteria :-)

Mutta tavoitteena pidän sitä, että voisin mahdollisimman pitkään kulkea omatoimisesti lähimetsään, hauduttaa itse oman teeni ja ottaa sen fingerporillisen silloin kun mieli tekee.

Tavoitteen saavuttamiseksi aion liikkua usein metsässä!

Saila Rintee
OSJ:n hallituksen jäsen ja Lounaisrannikon Senioriopettajat ry:n puheenjohtaja

 

 


Kommentoi




Avoimet ovet
14.09.2017 08:37

”Tule rapsuttamaan tukkalehmiä! Avoimet ovet Hereford- ja Ylämaankarja-tilallamme viikonloppuna.” ”Avoimet ovet lampolassamme. Meillä on 15 suloista karitsaa. Tervetuloa ihastelemaan ja näkemään, miten villa muuttuu langaksi. Tuotemyyntiä.”

Tällaisin ilmoituksin seutukuntamme paikallislehdet kutsuivat kesällä katsomaan, miten maaseutukylillä tänä päivänä eletään ja yritetään.

Tutustujista ei ollut puutetta. Tien pientareille pysäköidyt autojonot opastivat kiinnostunutta väkeä kesäisille tiluksille. Isäntäväet kertoivat kävijöiden olevan kaikenikäisiä, monenlaisista taustoista tulevia. Jotkut tulevat ammatillisesta kiinnostuksesta saamaan tietoa tuotantosuunnasta, hakemaan ehkä vertaistukea. Maalla syntyneet, mutta kaupungeissa asuvat tulevat uteliaina katsomaan, millaista maatalous- ja elinkeinoelämää entisellä kotikylällä nyt harjoitetaan. Jotkut tulevat viettämään erilaista elämyspäivää tai tapaamaan tuttuja. Kaikki ovat yhtä tervetulleita.

Naapurikunnan neljä lähekkäistä kylää ovat kehitelleet mielenkiintoisen idean esitellä kyliensä mahdollisuuksia. Kyläyhteisöt ovat parina kesänä järjestäneet yhteisen avoimien ovien päivän. Tarjolla on ollut kymmeniä koko perheen kohteita: kylien historiaa, maataloutta, ympäristötietoa, puutarhoja, yksityiskoteja, kotieläimiä. Näiden lisäksi on ollut ohjattua itse-tekemistä alkaen koskenlaskusta, keppihevospajasta, lintujen bongauksesta ja vastanteosta hartaushetkeen. Tapahtuma on ollut suosittu, kävijöitä on ollut molemmilla kerroilla yli tuhat. Kylillä yhteensä on noin 180 asukasta.

Puutarhojen valtakunnallista avoimien ovien päivää vietettiin heinäkuussa. Halukkaat saivat ilmoittautua kutsumaan vierailijoita kotipihoihinsa. Ihastellen joukkomme kulki taitavia kasviasetelmia ihmetellen ja ideoita poimien. Jossakin nautimme kahvia ja vastaleivottua pullaa aittarakennuksessa, jossakin joimme raikasta raparperimehua kuistilla. Ovet olivat auki myös kekseliäisyyttä täynnä oleviin piha- ja asuinrakennuksiin. Eräässä kodissa seurasimme kissojen leikkiä lattiasta kattoon ja takaisin.

Noudattaessani avointen ovien kutsua olen pannut merkille tilojen isäntäväkien yhteisiä piirteitä. He ovat ennen muuta uskomattoman luovia ja ennakkoluulottomia. He eivät pelkää ryhtyä uusiin asioihin, vaan sitkeästi uskovat asiaansa ja yrittävät epäonnistumisen jälkeenkin. He ovat myös ahkeria työmyyriä. Tilakäynneillä minulle on jäänyt salaisuudeksi, miten niin paljon työtä ehditään tiloilla ja kylillä tehdä kuin tuloksista voi nähdä!

Nämä tutustumiskäynnit ovat avanneet minun, entisen virkanaisen ja 50–60-luvun maalaistalon tyttären silmät arvostamaan entistä enemmän heitä, jotka tänä päivänä toimivat maaseudullamme yrittäjinä ja pitävät sitä asuttuna luonnonvoimia ja lukemattomia esteitä uhmaten. Samalla he pitävät huolta meistä seniorikansalaisista, jotka kylillä asumme. Meille puolestaan tarjoutuu hienoja mahdollisuuksia osallistua touhuihin kykyjemme ja halumme mukaan.

Toimeliasta syksyä senioriopettajille!

Terttu Möttönen

OSJ:n hallituksen jäsen, Saarijärven seudun opetusalan seniorit ry:n sihteeri


( Päivitetty: 14.09.2017 08:42 )

Kommentoi




Tällaistako oli koulun aloittaminen?
15.08.2017 13:29

Hyvää koulunalkua kaikille, jos nyt satutte muistamaan mikä se alku on.” Hämeenlinnan Seudun Senioriopettajien puheenjohtajan toivotus sai minut muistamaan poikani koulutien aloituksen 31 vuotta sitten.

Joku kumma vaisto pisti minut silloin kirjaamaan muistiin Kallen koulusyksyn alkuvaiheet. Tällaistako se oli?

17.8.             

Ensimmäisen päivän suuri uutinen:

Kalle: Äiti, ajattele, me päästiin kaksi kertaa ulos leikkimään.

18.8.             

Toisena päivänä reppu unohtui koulun pihalle, Kalle palasi puolimatkasta sitä hakemaan.  Koulumatka oli n. kaksi kilometriä suuntaansa.

19.8.             

Äiti: Mitä koulussa tänään tehtiin?

Kalle: No, me juteltiin niistä asioista, mitä koulussa tehdään?

Äiti: Mitä siellä sitten tehdään?

Kalle: No, joku sanoi, että matematiikkaa ja minä sinkosin mukaan kotitalouden.

23.8.

Äiti: Minkälainen se teidän Hilkka-opettaja on?

Kalle: Ihan kiva.

Äiti: Onko open tarvinnut jo korottaa ääntään teille?

Kalle: Ei, mutta äiti, semmoinen asia on ollut, että jos joku ennättää ensimmäisenä viitata johonkin kysymykseen matematiikan tunnilla, niin ope ei aina kysy juuri siltä oppilaalta!                                                                                                                                              

24.8.             

Koulumatka kesti (koulusta kotiin) 2h 40min, koulu päättyi klo 13.

Opettaja oli kysynyt koulusta lähtiessään Kallelta ja Jonilta, että eivätkö pojat aio kotiin mennä. Matkalla pojat yhytti n. klo 15.20 Kallen entinen hoitaja, joka passitti pojat eteenpäin. Klo 15.30 Jonin äidin hermot pettivät, ja hän tuli autolla hakemaan poikia.

25.8.             
Kalle: On se kumma, kun ala-asteella on niin pienet ruoka-annokset, että ekaluokkalainen ei saa nälkäänsä tyydytetyksi, ellei hae ruokaa kolme kertaa!

26.8.             

Kalle: Meillä oli matematiikkaa tänään. Minä laskin tokan luokan laskuja.

Äiti: Miten niin?

Kalle: No, kun omassa kirjassa piti ympyröidä kohtia, joissa oli yksi vähemmän kuin kuvassa ja niitä olisi pitänyt tehdä koko tunti.  Tokaluokan laskuissa oli sentään 90-30= ja niin edespäin.  (Kouluun tutustumispäivänä Kalle kysyi opelta, tiesikö tämä, että 1000x1000 on miljoona).

31.8.     
Kalle: Kyllä meidän ope on hurjan kiva, kun se ei anna minulle erikseen läksyjä, kun minä ennätän nimittäin tehdä läksyt jo koulussa!

6.9.               

Kallea kehotettiin käymään vessassa ennen kouluun lähtöä.

Kalle: En viitsi, käyn sitten koulussa.  Ope päästää tunniltakin vessaan.

Äiti: Voithan käydä vessassa välitunnilla.

Kalle: Kuka hullu nyt silloin vessassa käy; välitunti menee ihan hukkaan!

10.10.           

Kalle läksyjen teon jälkeen: Jos ei kelpaa, eroan koulusta!  

                 

Hyvää syksyä teille kaikille toivotellen,

Arja Keltomäki, OSJ:n hallituksen jäsen ja HSSO:n sihteeri, joka kolmen vuoden eläkkeellä olon jälkeen vihdoin ymmärsi, että viinimarjamehuja ei tarvitse saada valmiiksi ennen koulun alkamista


Kommentoi
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  >



 

Opetusalan Seniorijärjestö OSJ ry
Undervisningssektorns Seniororganisation rf

Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki

020 748 9736 ja 020 748 9678
seniorit (at) oaj.fi
Toimisto on avoinna arkisin klo 9–15.